Pentatonic

DSCN0501

Ku mun piti niin (kirjoitella)… (seuraa arvostelma) …kerron taannoisesta kauppareissusta, vaikka sillä ei ole mitään tekemistä itse asian kanssa – eli -raaputin siis sormenpäät kohmeessa tuulilasia ja keksin sitten startata malmin lämpenemään jolloin autoradio (ajatella!) aloitti AC/DC (current type) sahauksella, jolloin arvelin, että on saattaa olla reidiou rock. Currently playing both current types kuulostaa kieltämättä rockilta (help I’m a rock!), mutta istuuduttuani pakkaskylmälle rahille ratin taa kerrottiin (reidiou) siellä, että seuraa musiikkia esittäjiltä, jotka valmistelevat parhaillaan testosteroniteemaista albumia ja sitten reidiou tuuttasi sellasta tasasta kitariffiä joka oli maustettu jousisoittimilla (aika runollista, perkele). Ajattelin että nämä jousisoittimet siinä pukevat kitaraffiä kuin ns. ”satula sikaa” (mutta miksei sialle satulaa, miksei??? ilman muuta satula!).

Tämä jousilla (tai jollain viulukoneen rähmällä maustettu testosteroninomainen aikuisviihde todisteli siinä vanhaa väittämääni jonka valossa jos joku väittää olevansa esim. rockreidiouchannel, se itse asiassa on jotakin vallan päinvastaista. Ehdottaisin pentatoonisen viulumusiikin kanavaa ajattelin siinä ajellessani jäistä reittiä kohti markettia ja räppäsin reidioun hiljaisemmalle (ku mä olen niin rock, et oikestaan melkein eclectic blues…).

No hyvä. (seuraa välihuomautus) Marketissa ei ollut juuri ketään, paitsi vartija ja siivoojat klo 20:35, rakastan näitä pitkiä aukioloaikoja ja hiljaisia käytäviä joiden varsilla voi tarkastella tuotteita.

Oliiviöljypullojen äärellä (valtava valikoima neitseellistä tai vähemmän) tuli mieleeni, että tuo pentatonic (molli tahi duuri) on semmoinen kätevä noin viisiääninen skaala, kun esim. jokainen ionian scale (niitä on vaan kaksitoista) ja sen seitsemän moodia edustavat seitsemää ääntä tai kahdeksaa jos laskemme oktaavin siihen mukaan (ihan miten vaan teoreetikot, kyl tää teoreettiseks arvatenkin käy, mut en oo mikään musiikki-insinööri…).

Sitten ajattelin että semmosessa kivassa poprallatuksessa joita nää ainakin silloin joskus (kun minä olin nuori) rakenteli oli semmoset kolme sointua ja parhaimmissa vielä (niinku juicen marilyn tai hurriganesin bourbon street by jim pembroke) kuudennen asteen (VI) molli lisäksi, jota ”piireissä” kutsuttiin leikkisästi aku ankka –kompiksi.  Jokainen joskus vähän skittaa skulannut tuntee (nämä kolmisoinnut – hah!) tämän esim. C-am-F-G kierron ja kenties rakastaa tuota rimparipaa.

Herra paratkoon, tunnustelin siinä itseäni ja ajatuksiani noiden viattomien oliiviöljytuotteiden äärellä. Miksi vaatimattomissa ja merkityksettömissä tuumissani häähyilee tämmöinen joutavanpäiväinen, mutta siihen saattaa olla kaukaiset syynsä, olenhan jo tukevaan keski-ikään ehättänyt eclectic blues.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *