Rumat ne aatteilla koreilee

Vaalit turhauttavat. Eri tahojen vaalikoneet antavat niin pöyristyttävän erilaisia tuloksia, että epäilen systeemin bugittavan: minun pitäisi koneesta riippuen äänestää demareita, keskustaa, piraatteja tai vihreitä. Toisaalta en vastaa juuri mihinkään kysymykseen. Minulla on harvasta asiasta mielipide, jos onkin, se on sellainen, jonka esiin tuomiseen vaalikoneiden rajallinen systeemi ei riitä. Turhaudun, kokeilen uudestaan, yritän olla jotain mieltä. Vastaukset menevät hullummiksi. Tulee mieleen miten älytön asia on ”puolue”. Että pitäisi olla miljoonasta asiasta samaa mieltä kuin ohjelman laatinut taho. Ovatko ne kaikki? Mitä tahdottomia lampaita sellaiset ovat? Taas menee hermo. Yritän uudestaan, olen kuin kunnon kansalainen ja ”jotain mieltä”. Mutta sitten en enää muista minkä kannan edellisessä koneessa otin samaan aiheeseen. Pidinkö nollasopimuksia hyvänä vai en? Pitää guuglata uudestaan ”nollasopimus”. En tule viisaammaksi. Luovutan, helpotun, ihmettelen miten ihmiset jaksavat innostua vaaligalleriasta. Yhtäkään niistä videoista en ole vielä jaksanut loppuun asti katsoa, vain yläasteen aikaisen ruotsinopettajani lempeää ääntä kestin kolmisen minuuttia. Vanha eukko sekin jo, niin sirkeänä vastavalmistuneena hänet muistan. Oi aikoja, ne syövät aatteeni, nuorena opiskelijana jaksoin minäkin vielä kannattaa tahoja. En tosin enää muista mitä ne olivat.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *