Silmä silmästä, blogi blogista – eli päivän meta

Missä sinä olit, kun sait tietää, että jotkut puuhailevat tätä blogia? Itse taisin istua työpaikan vessassa helpottamassa oloani ja näpertämässä samalla älypuhelinta.

Niin että näin tyylikkäästi alkaa tämäkin ensimmäinen merkintä osaltani. Muutenkin minut valtasi heti kamala tuttuuden tunne: innolla lähdetään bloggaamaan, ja ennen kuin ensimmäistäkään sanaa on saatu ylös, ollaan jo kirjoitusblokin kourissa niin kuin vanhoina hyvinä aikoina. En tiedä, miten nämä nykyajan nuoret oikein hallitsevat mainitun ongelman, mutta minun nuoruudessa moisessa tilanteessa metablogattiin. Vai olinko se vain minä? Jos ei kuitenkaan kärsitty hätää, oli hauskinta silloin nolkytluvulla kai kuitenkin oli lukea muita blogeja, ja käydä keskustelua muiden kanssa blogien ja kommenttien kautta. Nyt jos kaikki oikeat vanhan ajat bloggaajat taikovat tuotoksensa samaan blogiin, tuntuu sellainen keskustelu vähän hassulta ajatukselta. Kuvittelen sitä ihmetystä, kun rätinkuvaustaukoa pitävä nuorbloggaaja tulee katsomaan, että mitä nämä nyt oikein uhoavat, ja näkee liudan merkintöjä (kutsutaanko niitä vielä hölmösti ”blogeiksi”? Siis merkintöjä?) joihin on koottu aiempien merkintöjen tekstejä ja lisätty vähän lisää tekstiä. Tai ollaan nyt reilusti ilkeitä setiä: tietysti ne ihmettelevät kun ylipäätään on jotain tekstiä, jossa kerrotaan muusta kuin mikä on päivän asu ja sen hinta. Ei sillä että oikeasti tietäisin heidän näkökulmastaan mitään.

Kello on tätä lausetta kirjoittaessa 23.12. Vaikka jäin eläkkeelle bloggaamisesta jo keski-ikäistymisen alettua, on silti todettava että tämä merkintä on lopetettava tähän, sillä sedän on mentävä nukkumaan jotta jaksaa herätä. Enää ei voi hillua yömyöhälle tilittämässä tuntoja.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *