Tuomittu kukaties

Arvelin toveriaatteen olevan jo menneisyyttä. Torpanrannassa viuhui serpentiiniä ilmassa siihen malliin, että naakat luulivat tuomiopäivän tulleen, kunnes keksivät käyttää roinaa pesäntekoon. Simoissa kieppuivat naskalit haalareineen eivät lintujen hyökkäilystä häiriintyneet, minä napsin kuvia kamerallani, kaipasin filmiaikoja, kuvaaminen oli silloin kurinalaisempaa. Ratikasta nousin hissiin, olin ajatellut poiketa ex-puolisolla tippaleivällä, mutta puhelin ei vastannut ja hyvä niin, olin tuulella joka ei tiennyt hyvää kenellekään. Muistin taas, ettei vappu ollut edes alkanut: kaupatkin olivat edelleen auki. Ostin purukumia ja leivän. Kotona tarjosin kissalle naksuja, kimmeltävin silmin se kuunteli kun kerroin tarinoita naakoista, jotka perheellistymisensä pöhnässä eivät tajunneet väistellä. Niitä olisi ollut rannan täydeltä tarjolla käsin napsia. Hieman huolestutti että puhun kissalle. Liesituuletin tarjosi biletystä, avasin kirjan, keitin kahvin, jännityksen vuoksi säilytin kissanmuroja ja kahvipapuja samalla hyllyllä, vierekkäin. Ikinä ei tiennyt mitä sai ja kumpi.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *