Viikon hauskat uutiset

Viikon hauskat uutiset ansaitsevat sarkastiset kommenttinsa, ja minähän olen poikkeuksellisen ilkeä mies, joten meikäläiseltähän tämä käy ja on käynyt ennenkin.

Rauni-Leena vaihtoi sfääriä. Uskoisitteko että kun Rauni-Leena Luukanen ensimmäisen kerran nousi kansakunnan kaapin päälle, hän teki sen arvostettuna kehitysmaissa avustustyötä tekevänä lääkärinä? Sellaisena hän pääsi Suomen Kuvalehden kanteenkin, ja meikäpikkupoika ajatteli, että siinä oli nyt sellainen sankaritäti joita isoäitikin oli minut opettanut ihailemaan. Tai santarkki, kuten naisasiamummoni asian ilmaisi – se oli suomalainen väännös Jeanne d’Arcista, jota hän käytti naisasiahenkisessä uudelleensanoituksessaan Porilaisten marssiin (saa santarkkeja myöskin nähdä Suomenmaa!). Kuten tiedämme, Rauski nimesi erään kirjansa Kuolemaa ei ole. Kuolema – jonka etunimi muuten on Pentti, uskokaa pois – otti tämän haasteena. Nyt Pena voi todeta, että Rauni-Leenaa ei ole, mutta Kuolema on. (Tähän pitäisi kai linkata Pieter Brueghelin maalaus Kuoleman riemuvoitto.)

Suomen pakolaiskiintiötä nostetaan muutamalla sadalla ihmisellä vuosittain. Halla-ahon ja kumppanien vuosia kestänyt sinnikäs ja pyyteetön työ ei siis ole jäänyt täysin ilman vaikutusta: tuttavapiirissäni maahanmuuttopolitiikkaan periaatteessa aika rajoittavastikin suhtautuvat ihmiset ilkkuivat asiasta halla-aholaisille.

Abdirahim Hussein sai sananvapauspalkinnon. Koko sana ja käsite ”sananvapaus” ovat nykyään niin äärioikeiston pilaamia, että tämäkin on oikein hyvä veto, sitä paitsi Abdirahim on mukava kaveri. Hommafoorumilla on kuulemma jo käynnissä hysteerinen raivokohtaus, koska sehän on niin vää-äää-äää-ääärin, että tummaihoisilla on sananvapaus.

Keskikalja kuohuttaa mieliä. Silloin kun kaljasta käydään keskustelua, on aina ehdottoman välttämätöntä, suorastaan lakisääteistä puhua ”mielten kuohuttamisesta”. Vanhana raittiusmiehenä tietenkään en piittaisi, vaikka kieltäisivät alkoholijuomat kokonaan ja antaisivat juopoille raippoja. Muuten olen sitä mieltä, että tämä ”irti mun viinoista ja varsinkin kaljoista” -asenne, jolla keppanapuolueen ehdotukseen on suhtauduttu, hämärtää näkyvistä ihan järkevät argumentit sen puolesta: ideana on tuoda keskikaljan tilalle kansanolut eli kakkosveroluokan olut. Tämä leimataan ”kaljan laimentamiseksi”.

Setä kertoo nyt teille yhden ikävän tosiasian: alkoholihaitat ovat aivan suorassa suhteessa siihen, kuinka paljon absoluuttista alkoholia kansa latkii. Kolmoskaljan korvautuminen arkikäytössä kakkoskaljalla merkitsisi siis oikeasti niiden haittojen huomattavaa vähenemistä. Toinen ikävä tosiasia on, että merkittävä osa alkoholin vaikutuksesta on plaseboa. Eli siis kun tottuneet kaljajuopot juovat kolmosen sijasta kakkosolutta, he tulevat siitä yhtä nopeasti humalaan kuin aiemmin kolmosesta, koska tietävät miltä humala tuntuu ja miten monesta pullosta kuuluu tulla humalaan. Tämä tottumuksen voima on luultavasti vahvempi kuin itse etanolimyrkky. Siksi on täysin realistista olettaa, että keskikaljoittelijoiden siirtyminen laajassa mitassa folköliin olisi heidän terveydelleen merkittävästi hyödyksi.

Sinänsä kyllä alkoholia tarvitaan tuntuvien vaikutusten aikaansaamiseksi vähemmän kuin luulisi. Väkijuomiin täysin tottumattomana huomaan itse jo yhden alkoholiannoksen (esimerkiksi kaljapullollisen) jälkeen, että motoriikkani ei enää toimi ihan yksi yhteen. Toisin sanoen jos känniin haluaa, niin siihen pääsee ihan riittävän hyvin folköl-vahvuisellakin kaljalla.

”Kaljan laimentamisen” paheksuttavuus ei ole hirveän uskottava argumentti, koska ne ns. olutharrastajien ihannoimat hienostuneet kulttuurioluet ovat järkiään keskiolutta vahvempia. Jo keskiolutta on paheksuttu ja paheksutaan laimennettuna kaljana.

Kulutuksen ohjaaminen folkölin suuntaan merkitsisi myös sitä, että kaupat joutuisivat pitämään saatavilla suurempaa valikoimaa kakkoskaljoja. Kumma kyllä tämä ei kenenkään mielestä merkitse valinnanvapauden lisääntymistä. Se paljon puhuttu vapaus tuntuukin merkitsevän ainoastaan aina vain vahvempia alkoholijuomia: jos ykköskalja eli löhjä poistuisi kokonaan markkinoilta, kukaan ei takuulla sanoisi valinnanvaran merkittävästi kaventuneen.

Mitä jos kaikki alkoholijuomat korvattaisiin väkevöidyllä pirtulla? Jengi saisi sitten sekoittaa sitä limppareihin ja muihin blandiksiin mielensä mukaan. Takuulla kukaan ei valittaisi, Kaikkihan saisivat juoda ihan just niin väkevää väkijuomaa kuin haluaisivat.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *