Sisäpiirissä

Silloin ennen vanhaan melkein kaikki bloggaajat, jotka olivat jotakin, asuivat Helsingissä, ja vielä nimenomaan Kalliossa. Meillä maakunnissa sitä

Karhupuiston lumiukot

Karhupuiston lumiukot

kutsuttiin sisäpiiriksi. Taisin itsekin joskus blogata, tai ainakin ajatella paikasta vähän nihkeästi. Kukahan bloggaaja se oli, vai oliko se joku piikikäs insinööriluonne joka parodioi jotakuta toista, joka kirjoitti pitävänsä kaduilla virtaavista kusivanoista joiden yli hyppiä? Aika paljon on varmaan virrannut pissaa kantakaupungin kaduilla sitten niiden päivien, ja viime vuoden lopussa muutin itsekin tänne. Kyllästyin työmatkoihin, leikittelin ajatuksella, kävin osittain työkavereiden yllytyksessä yhdessä yksityisnäytössä, ja tässä sitä ollaan.

Vaan missä on bileet? Missä on päivittäiset kohtaamiset tuttujen kanssa, joiden kanssa sitten siirrytään jonnekin kaljalle tai kahville? Taidan olla myöhässä, ja paikka olla passé. Olisi pitänyt muuttaa Nurmijärvelle, vaikkakin on myönnettävä ettei kaduta. Pääsen kävellen töihin 10 minuutissa, eikä keskustaankaan paljon sen pidempi ole. Oikeastaan tässä olisi pieni mahdollisuus katumukseen, joka olisi se etten tehnyt tätä aiemmin. Olen jostain syystä päässyt tyttöjen kanssa puheisiin useammin kuin lähiössä koskaan. Naapurin nuori nainen tuli oikein käsipäivää sanomaan. Hän paljastui vapaaksi naiseksi, vaikka luulin sinkkunaisten lajin hävinneen maan kamaralta tyystin. Ei edellisessä asunnossani Espoon rajan tuntumassa minulle muut puhuneet kuin vanhat mummot ja jokunen nuorempi mies.

Lauantaina ajoin illalla hirveässä räntämyrskyssä  Tampereelta kotiin – olin teatterissa käymässä, mutta en kehtaa sanoa mitä katsomassa – ja kotitaloni rapun edessä kaksi nuorta, laittautunutta naista oli juuri saapunut tupakalle, ja toiselta jäi kaulahuivi oven väliin. Kas siinä hyvä tilaisuus sulavalle supliikkimiehelle iskeä tuttavuutta. Minä sen sijaan töräytin ajatuksissani jotain tyyliin ”hieno saavutus”, avasin oven, ja yritin punastellen vielä korjata tölväisyäni jollain ”onneksi satuin paikalle pelastamaan sut pinteestä”. Onneksi, onneksi, tytöt olivat sen verran juhlatuulella että naureskelivat hyväntuulisina. Ei tämä miljöönvaihdos taida kuitenkaan vanhapoikuuteeni kuitenkaan auttaa.

Edit 3.2.2015 16.55: Pitäisi kuulemma käyttää enemmän kuvia. En ole eri mieltä, joten lisätään.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Silmä silmästä, blogi blogista – eli päivän meta

Missä sinä olit, kun sait tietää, että jotkut puuhailevat tätä blogia? Itse taisin istua työpaikan vessassa helpottamassa oloani ja näpertämässä samalla älypuhelinta.

Niin että näin tyylikkäästi alkaa tämäkin ensimmäinen merkintä osaltani. Muutenkin minut valtasi heti kamala tuttuuden tunne: innolla lähdetään bloggaamaan, ja ennen kuin ensimmäistäkään sanaa on saatu ylös, ollaan jo kirjoitusblokin kourissa niin kuin vanhoina hyvinä aikoina. En tiedä, miten nämä nykyajan nuoret oikein hallitsevat mainitun ongelman, mutta minun nuoruudessa moisessa tilanteessa metablogattiin. Vai olinko se vain minä? Jos ei kuitenkaan kärsitty hätää, oli hauskinta silloin nolkytluvulla kai kuitenkin oli lukea muita blogeja, ja käydä keskustelua muiden kanssa blogien ja kommenttien kautta. Nyt jos kaikki oikeat vanhan ajat bloggaajat taikovat tuotoksensa samaan blogiin, tuntuu sellainen keskustelu vähän hassulta ajatukselta. Kuvittelen sitä ihmetystä, kun rätinkuvaustaukoa pitävä nuorbloggaaja tulee katsomaan, että mitä nämä nyt oikein uhoavat, ja näkee liudan merkintöjä (kutsutaanko niitä vielä hölmösti ”blogeiksi”? Siis merkintöjä?) joihin on koottu aiempien merkintöjen tekstejä ja lisätty vähän lisää tekstiä. Tai ollaan nyt reilusti ilkeitä setiä: tietysti ne ihmettelevät kun ylipäätään on jotain tekstiä, jossa kerrotaan muusta kuin mikä on päivän asu ja sen hinta. Ei sillä että oikeasti tietäisin heidän näkökulmastaan mitään.

Kello on tätä lausetta kirjoittaessa 23.12. Vaikka jäin eläkkeelle bloggaamisesta jo keski-ikäistymisen alettua, on silti todettava että tämä merkintä on lopetettava tähän, sillä sedän on mentävä nukkumaan jotta jaksaa herätä. Enää ei voi hillua yömyöhälle tilittämässä tuntoja.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail