ajatelkaas että…

neat

sos.med on lähes ja ainaskin yhtä pitkällä kuin sos.dem, kun yli viisikymppisten aika kuluu janoilla jakoiluun, väliin toisten väliin omien…

ja sitten ehdotus suomi-iskelmän ensivärssyiksi:

”(ma) luulin paisteess’ shounen keskiöisen

(ma) etsin tietä luo syksyin tähtivöisen

lepikosta etsin sua, kuin kadonnutta neulaa

vaan ei löydy tästä paatista keulaa

ch: 

kerran vain… sen kohtaa, jos sen, jos se sen…”

 (jaan tänkin jollain janalla, jos ehdin…)

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Pentatonic

DSCN0501

Ku mun piti niin (kirjoitella)… (seuraa arvostelma) …kerron taannoisesta kauppareissusta, vaikka sillä ei ole mitään tekemistä itse asian kanssa – eli -raaputin siis sormenpäät kohmeessa tuulilasia ja keksin sitten startata malmin lämpenemään jolloin autoradio (ajatella!) aloitti AC/DC (current type) sahauksella, jolloin arvelin, että on saattaa olla reidiou rock. Currently playing both current types kuulostaa kieltämättä rockilta (help I’m a rock!), mutta istuuduttuani pakkaskylmälle rahille ratin taa kerrottiin (reidiou) siellä, että seuraa musiikkia esittäjiltä, jotka valmistelevat parhaillaan testosteroniteemaista albumia ja sitten reidiou tuuttasi sellasta tasasta kitariffiä joka oli maustettu jousisoittimilla (aika runollista, perkele). Ajattelin että nämä jousisoittimet siinä pukevat kitaraffiä kuin ns. ”satula sikaa” (mutta miksei sialle satulaa, miksei??? ilman muuta satula!).

Tämä jousilla (tai jollain viulukoneen rähmällä maustettu testosteroninomainen aikuisviihde todisteli siinä vanhaa väittämääni jonka valossa jos joku väittää olevansa esim. rockreidiouchannel, se itse asiassa on jotakin vallan päinvastaista. Ehdottaisin pentatoonisen viulumusiikin kanavaa ajattelin siinä ajellessani jäistä reittiä kohti markettia ja räppäsin reidioun hiljaisemmalle (ku mä olen niin rock, et oikestaan melkein eclectic blues…).

No hyvä. (seuraa välihuomautus) Marketissa ei ollut juuri ketään, paitsi vartija ja siivoojat klo 20:35, rakastan näitä pitkiä aukioloaikoja ja hiljaisia käytäviä joiden varsilla voi tarkastella tuotteita.

Oliiviöljypullojen äärellä (valtava valikoima neitseellistä tai vähemmän) tuli mieleeni, että tuo pentatonic (molli tahi duuri) on semmoinen kätevä noin viisiääninen skaala, kun esim. jokainen ionian scale (niitä on vaan kaksitoista) ja sen seitsemän moodia edustavat seitsemää ääntä tai kahdeksaa jos laskemme oktaavin siihen mukaan (ihan miten vaan teoreetikot, kyl tää teoreettiseks arvatenkin käy, mut en oo mikään musiikki-insinööri…).

Sitten ajattelin että semmosessa kivassa poprallatuksessa joita nää ainakin silloin joskus (kun minä olin nuori) rakenteli oli semmoset kolme sointua ja parhaimmissa vielä (niinku juicen marilyn tai hurriganesin bourbon street by jim pembroke) kuudennen asteen (VI) molli lisäksi, jota ”piireissä” kutsuttiin leikkisästi aku ankka –kompiksi.  Jokainen joskus vähän skittaa skulannut tuntee (nämä kolmisoinnut – hah!) tämän esim. C-am-F-G kierron ja kenties rakastaa tuota rimparipaa.

Herra paratkoon, tunnustelin siinä itseäni ja ajatuksiani noiden viattomien oliiviöljytuotteiden äärellä. Miksi vaatimattomissa ja merkityksettömissä tuumissani häähyilee tämmöinen joutavanpäiväinen, mutta siihen saattaa olla kaukaiset syynsä, olenhan jo tukevaan keski-ikään ehättänyt eclectic blues.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Otsikko tähän – keksi jotain! venäjä! keksi!

DSCN0554

Katsoo Bansheen sheriffiä ja sitten Richie Kotzenia livenä tuubista. Tarkkailee lumisadetta (emme halua hautautua hankeen) ja muistelee erään Sillanpään värssyä missä rätäkkä on puhtaanvalkeaa ja aitoa suomivolinaa (hei meikämandoliinot!)  Kuvassa on piloille jäätynyt ilmalämpöpumppu, et takuuseen meni toi taannoin, tää on niin surullista, mutta buddhaluonto pyrki säilyttämään zeniläisen rauhallisuutensa keskustellessaan ns. ”toimijoiden” kanssa vikatilanteesta pari kuukautta. Ei ne perkeleet sähkölaskua maksa. Me yritämme säätää ja säästää. Pikakahvia ja keksejä.

Soitto pk-seudulta, et onko ne ryssät jo ylittäneet itärajan? En tiedä, kävin siellä muutama päivä sitten, rauhalliselta vaikutti ja ottivat hymynaamoin huonon kurssin ruplia vastikkeeksi polttoaineesta ja palveluksista.

(jos ne lymyilee vaalimaalla? joo,  ootko kuullu sen iki-kiannon runon:

uhtua on paha paikka

siellä hyytyy hymy

ryssät siellä ryllöttävät

kunnes nousee jymy

iiivana kai konttais kottiin

vaan ei auta lymy

nyt ne joutuu hornan mottiin

alkaa hirmu rymy)

Meniks oikein? Ei ollu kiva, ei. Tiedämmekö me varmasti enemmän pelkäävämme kuin vihaavamme itänaapuria? Se on tunne, sanon. Kiireisimmät ehtivät (varmaankin) sieltä päiväkahviseurulta nopeasti Porin peräaukkoon (jumala teitä siunatkoon herra Haavikko!) ja sieltä edelleen Pehmeän Leivän Maahan missä Kuningas Kaarle (The King) ottaa avosylin vastaan pelokkaat kantasuomalaiset. Päiväkahviseutulainen vittuuntuu hkl-tyyliseen sanailuuni (joo, on mulla ollu prolekortti). Hän on oikea kantasuomalainen, minun sukuni on pohjoissaksalaista heimoa. Tai jos tota vaihdettais puheenaihetta. Ei en aio lappiinkaan, en.

(mä haluaisin nähdä tän nimeomaan kuvina)

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Nyt hanaa, turner, mä saan lanaa!

Eräs wanha kasku kertoo eräästä turkulaisesta? ken oli alkuun kovin onnellinen kun taivas syyti jo ennen jo(u)lulomia valkeaa rätäkkää (hanget korkeat neitoset?), mutta (but is it my but?) jolulomien jälkeen kun rätäkkää kahisi edelleen samaan tahtiin pihaan (lanaa mun turner, baby!) kehittyi tämän erään kaskun turkulaisen sisimpään kelju, et tää on ihan haitarista, sais ny jo olla ym. ym.  (tulipas helvetin pitkä virke, muistuttaa uhkaavasti kappaletta, sovellan tässä tuhatyhdeksänsataakuusketluvun kansakoulun jäsennystematiikkaa, oi niitä aikoja!)

Turkuun on täältä pitkä matka – en oo käyny tai jos oon en myönnä. (sovellan myös seitketluvun sähkökirjoituskonesähketyyliä, oi mä sovellan!) Ja. Opin muuten kymmensormittelun aikoinaan kauppaoppilaitoksessa, hakkasimme rytmissä mekaanisia machinoita (deux olivetti), kunnes vasen pinky osui pieneen a-kirjaimeen.

But!  MitVit???

Lanaamisesta luin taannoin eräästä verkkojulkaisusta. Siinä oli artikla, miten rivitalopihojen laupiaat samariaanit auttavat vaivaisia rätäkän siirrossa vs. nämä hattumaiset naapurivahdit jotka jättävät jäsenvaivaisen vanhuksen etuovelle kinoksen. Otsikko: ”Vääryys pihoillamme kukoistaa, vallitsee” oli koskettava, oiva uutinen, kävi tuntoihin ja ytimiin. (siinä erään julkaisun journalisti kansan asialla?) Menin pihalle, nostin katseeni korkeuksiin josta rätäkkää vihdoin ja jälleen vihmoi, eli katselin lanaani, et kohta taas pääsee… mutta eihän tämä vielä mitään.

Pari vuotta sitten tapasin rivarimme pihalla erään kouvostoliittolaisen (miten lie haminaan eksynyt…) eläkeläisputkimiehen, joka kertoi pyyteettömästi lanaavansa kahdeksantoistalokeroisen rivarinpihan ihan yksin kun rätäkkää vihmoo ja naapurin korkeakorkolady rientää siitä ohi ilmoja kiroten Lexukseensa. Siinä vasta laupias altruistieläkeläisputkimies (ei se ollukkaan samarialainen se laupias altruisminsa vallassa vaan eläkeläisputkimies, tuo pihojemme marttyyri vailla vertaa, mitvit ne raamatun kertomuksen oikein..? ja missähän on MitVit???), tuumin ja työnsin lanaa tasavahvalla otteella (niskaperse) kohti roskiskatosta, postilaatikoita ja pihaliittymää minne kunnan moottorikauha pukkaa ajoittain (harva se päivä – häh!) melkoisen vallin.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Astioiden taikapäivä (A4)

 

 

Tänään. (tiskatessani) Mieleeni juolahti että olin (eilen) luonut tunnukseni ja pakottava, mutta arveluttava tarve kuumotti ohimoilla. Astioita kertyi huuhdeltavaksi. Otin yhden vanhoista nickeistani uusiokäyttöön (xjohan – ei  kultaista kuukkelia…), tosin olen muistaakseni operoinut myös tunnuksella ”toimittaja” ja jopa samalla nimellä kuin passissa. Toimittaja oli joskus ammatti, nykyään lähinnä runoilija. Voit etsiskellä blogspottia eljasverve, jossa taitaa edelleen olla aika paljon.  Mutta eljasverve on kehkeytynyt myöhemmin bluesbandiksi ja on jotain muuta. (mutta minä olen poet for hell of it)

 

En olisi (kuunaan) tietänyt koko hankkeesta ellen olisi naamakirjasta lukenut. (tämä pata ei puhdistu!)

 

Ajattelin kuppeja huuhtoessa et missähän sedis? se setä, joka aikoinaan lähetti minulle keskeneräisen käsikirjoituksen, jonka myöhemmin kadotin. Olen tavannut ainoastaan muutaman bloggarin. Itse asun seudulla, jonka pohjoispuolella on Kouvostoliitto,  itäpuolella entinen Neuvostoliitto ja läntisellä kantilla Itä-Uusimaa. Tämä kertoo oloista. Täällä ei juuri bloggailla, vaan lyödään turpiin ja kiroillaan.

 

Lusikoita jynssätessä juolahti tajuntaan, että aikaa sitten kun paljon bloggasin, olivat nämä bloggarit stadista, ehkä joku turusta, eli eräs maisteri. (ois voinu – ah! – käyttää myös ilmaisua Helsinki-Tampere- Jyväskylä-Oulu, mutta eräät juoppohullut ylöjärveläiset ovat pilanneet ilmaisun perin pohjin.  Aloitan varovasti nimiä mainitsematta ja säästyn luultavimmin kunnianloukkaussyytteiltä, (fobba)poliisikuulusteluilta ym.

 

Kello on jo paljon. Pian on imuroitava.

 

(eikä yhtään kirosanaa – saatana!)

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail