Raporttia lauantain miekkarista

Ei näkynyt persuterroristeja tulittamassa konepistooleilla väkijoukkoon. Tilaisuudessa puhui mm. juutalaisen seurakunnan edustaja sekä nuori kokoomuksen kansanedustajaneito. Piraattipuolue ja Iranin kommunistinen puolue (!) olivat kiilanneet eteen lippuineen. Iranilaiset kommunistit ovat ilmeisesti äänekkäin ja uhmakkain islamilaishallintoa vastustavista ryhmistä, eli kun iranilaisena haluaa olla oikein kiukkuinen ateisti ja mullahvallan vastustaja, silloin mennään kommunisteihin mukaan näyttämään turbaanipäille oikein isoa keskisormea. Tietysti kommunistitunnusten näkyvyys herätti jälkipuinnissa pahaa verta oikeistopuolella, mutta luulisi sen ainakin panneen jauhot suuhun niille, joiden mielestä miekkari oli ”islamisaation puolesta”. Paikalla oli pari kurdipuhujaa, jotka julistivat kurdisissien taistelevan koko maailman puolesta ISISiä vastaan.

Näitä asioita tunteva ja persiaa itsekin puhuva kantasuomalainen kaverini muuten sanoi, että iranilaisilla kommunisteilla on läheiset siteet kurdisisseihinkin. Joten sikäli niiden tunnusten näkyminen mielenosoituksessa oli ymmärrettävää.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Elämäm kova koulu

Joskus ennen vanhaan oli ihan hyvä, että politiikan huipulla oli pelkän elämänkoulun käyneitä ihmisiä. Silloin nimittäin koulutusta ei ollut tarjolla kaikille ja esimerkiksi kunnallishallinto ja oikeudenkäyttö oli merkittävässä määrin kouluttamattomien ihmisten harteilla. Siihen oli kuitenkin vakiintunut lain veroiset ja laiksi kelpaavat toimintaperiaatteet ja käytännöt, ja kun kunnat olivat pieniä ja vähäväkisiä, kaikkien isäntämiesten oli pieni pakko tulla mökistään osallistumaan yhteisön hallinnointiin. Nykyään sitä vastoin ”elämäm koulun käyneet” ovat pikemminkin jättäneet käymättä juuri sen elämänkoulun – tulevat yhteisöelämän ulkopuolelta eivätkä ole oppineet alkeellisimpiakaan ryhmädynamiikan perusteita.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Ministerinimityksistä

Sosiaali- ja terveysministeriksi nimitetään täti, joka suhtautuu ”kriittisesti” rokotuksiin.

Ulkoministeriksi alkaa – no, tietenkin Timo Soini.

Puolustusministeriksi ryhtyy mies, joka on vaatinut Karjalaa takaisin. Tosin hänen puolueensa piirissä on esitetty vaatimuksia Suomen liittämiseksi Venäjään, jotta Venäjän armeija voisi surmata hurrit, mamut ja homot. Ota tästä nyt sitten selvää.

Oikeus- ja työministerin virat yhdistetään, ilmeisesti siksi, että Perussuomalaisia arvostelleille (siitä tehdään tietenkin rikos) rakennetaan niitä pakkotyöleirejä. Sellaisiin voidaan saman tien panna työttömätkin harjoittamaan kuntouttavaa työtoimintaa, ts. palkatonta orjuutta. Oikeusministeriksi ei valitettavasti saatu ketään jengitatuoitua prätkäsälliä, vaikka se olisi ollut persujen yleisen tyylin mukaista. Olisihan se helkutin siistiä (not!), jos Suomessa olisi rikosrekisterillinen mies oikeusministerinä.

Tie- ja rautatieverkostoa parannetaan. Rautateillä kuljetetaan persujen arvostelijat leireille ja maanteitä pitkin Venäjän panssarit pääsevät suuria kaupunkejamme miehittämään, etteivät joudu ruhjomaan kepulaisten metsänomistajien tiluksia piloille.

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Hiljaista on

Maistuis varmaan sullekin.

Maistuis varmaan sullekin.

Ei aina ehdi. Ei varsinkaan silloin, kun kevät tulee ja ihmiseen iske tarve tunkea kouransa multaan ja siirtää elämänsä ulkotiloihin.

Olen viimeaikoina lähinnä istuskellut takapihalla, kitkenyt takapihaa, ihaillut takapihaa ja laittanut ruokaa takapihalla. Olen tehnyt siitä kesäpesän itselleni, koska aion viettää kesän leppoisasti tehden kaikkea muuta, paitsi töitä. Tai no, jos nyt jokin oikein timanttinen pesti sattuu eteen, niin sitten kyllä teen töitä, mutta juuri nyt näyttää siltä, että voin viettää vuoden valoisat ja lämpimät kuukaudet vapaaherratarena.

Eikä muuten hävetä ollenkaan.

Turisti

The bitch is back. Run!

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Media hyysää persuja, osa vaikkakuinkapaljon

Persujen läsnäolo hallitusneuvottelupöydissä on johtanut siihen, että Suomen valtionvelkojen korko nousee. Se ei sinänsä ole ihme – markkinatalous on parhaimmillaan hyvin oikeudenmukainen järjestelmä – mutta hupaisaa on, että tämäkin uutinen piti lukea persuja myötäilevällä kaneetilla varustettuna. Toimittaja ynisi jota kuinkin, että ulkomaanpellet eivät ymmärrä persujen viimeaikaista muutosta ja että persuilla on ulkomailla (ansaitsematon?) ääriliikkeen maine.

Ainoa suunta johon päin persut ovat muuttuneet on entistä avoimemmin fasistinen tai breivikistinen, minkä näkee vaikka jonkin Laura Huhtasaaren puheista. Oikeastaan myös ”fasistinen” tai ”breivikistinen” on väärä sana, koska se synnyttää virheellisiä mielikuvia koherentista aaterakennelmasta. Itse asiassa siellä on sellaista porukkaa, jonka koko moraali on romahtanut rasismin taakan alle ja jotka kykenevät ainoastaan keksimään ad hoc -perusteluja täydelliselle amoraalisuudelle ja itsetarkoitukselliselle armottomuudelle. Suomenkielisten porvaripuolueiden nykytilasta kertoo tietysti paljon, että ne kykenevät kaveeraamaan niin harmonisesti tällaisen puolueen kanssa. Ja suomenkielisen mediaväen moraalista kertoo kaiken tarvittavan se, että tällaista puoluetta paijataan myötäkarvaan.

Mutta ehkä suomen kieli sinänsä on kykenemätön ilmaisemaan luontevasti moraalisia ja humaaneja ajatuskulkuja?

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Tulevaisuus fasistihallituksen rautakoron alla

Joku tuolla Facebookissa juuri uhosi että kun hallitus on tällainen tulee lakkoja ja mielenosoituksia. Niin tuleekin. Mutta niiden yhteydessä hallituksen enemmän tai vähemmän tukemat asemiehet avaavat tulen mielenosoituskulkueisiin konetuliaseilla ja surmaavat mm. lapsia. Jälkeen päin hallituksen puhuvat päät televisiossa sälyttävät vastuun lasten kuolemasta mielenosoittajien harteille ja ”ymmärtävät” asemiesten vilpitöntä kansanomaista reaktiota. Mitään rikos- tai poliisitutkintaa tapahtuneesta ei tietenkään käynnistetä, koska poliisi vetoaa resurssipulaan. Näin käy, koska kaikki synkimmät ennustukseni ovat ennenkin toteutuneet. Älkää tuudittautuko kuvittelemaan, ettei näin kävisi.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Tuomittu kukaties

Arvelin toveriaatteen olevan jo menneisyyttä. Torpanrannassa viuhui serpentiiniä ilmassa siihen malliin, että naakat luulivat tuomiopäivän tulleen, kunnes keksivät käyttää roinaa pesäntekoon. Simoissa kieppuivat naskalit haalareineen eivät lintujen hyökkäilystä häiriintyneet, minä napsin kuvia kamerallani, kaipasin filmiaikoja, kuvaaminen oli silloin kurinalaisempaa. Ratikasta nousin hissiin, olin ajatellut poiketa ex-puolisolla tippaleivällä, mutta puhelin ei vastannut ja hyvä niin, olin tuulella joka ei tiennyt hyvää kenellekään. Muistin taas, ettei vappu ollut edes alkanut: kaupatkin olivat edelleen auki. Ostin purukumia ja leivän. Kotona tarjosin kissalle naksuja, kimmeltävin silmin se kuunteli kun kerroin tarinoita naakoista, jotka perheellistymisensä pöhnässä eivät tajunneet väistellä. Niitä olisi ollut rannan täydeltä tarjolla käsin napsia. Hieman huolestutti että puhun kissalle. Liesituuletin tarjosi biletystä, avasin kirjan, keitin kahvin, jännityksen vuoksi säilytin kissanmuroja ja kahvipapuja samalla hyllyllä, vierekkäin. Ikinä ei tiennyt mitä sai ja kumpi.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Persunuorten ikävä agraariyhteiskuntaan

Joku persunuori meni taas munaamaan itsensä julkisesti toivomalla takaisin jotain menneiden aikojen yhteisöllisyyttä ja idylliä. Se on aina yhtä noloa kun 90-luvulla syntyneet haluavat 80-luvulle ja uskovat että silloin elettiin suomifilmien todellisuutta. Setä on itse ollut nuori silloin eikä todellakaan halua muistella niitä aikoja. 80-luku nimittäin ei vain ollut perseestä, vaan se oli hyvin samanlaista aikaa kuin tämä nykyaika. Suurimmat erot olivat siinä, että silloin ei ollut nettiä, ja porno oli ostettava lehtinä kioskilta.

Minä muuten en yhtään usko, että hienohelmapersunuoret oikeasti haluavat muuttaa maalle – meidät muut he kyllä lykkäisivät Pol Pot -tyylisille intellektuellien kurmotusleireille. Maalla nimittäin haisee lehmänpaska, eivätkä persunuoret tykkää sen hajusta sen enempää kuin muutkaan kaupunkilaiset. Siellä on vihaisia sonneja sarvet päässä ja muita vaarallisia, pelottavia tai ällöttäviä eläimiä. On hiiriä ja rottia – siksi siellä kissojakin pidetään. Siellä on vihaisia vahti- ja jahtikoiria. Siellä on sääskiä ja paarmoja ja muita purevia hyönteisiä. Jos mennään kauas itään, saattaa olla karhujakin. Karhut ovat oikeasti vaarallisia ihmisille. Eivät persunuoretkaan halua sellaisiin oloihin, kaupungissa kasvaneita kun kuitenkin ovat. Ei muuten halua suuri osa maaseudun asukkaistakaan. Siihen on syynsä, miksi nuori väki haluaa maalta isoihin kaupunkeihin.

Maalla ei nimittäin ole paljoa tekemistä. Sielläkin istutaan nykyisin telkkarin tai tietokoneen ääressä silloin kun ei jouduta olemaan töissä. Monista tuntuu kuin elämä kuluisi hukkaan, ja tästä syystä siellä juodaan aika reippaasti viinaa ja kärsitään depressiosta. Luuletteko muuten, että maalla ei käytettäisi huumeita? Heh heh, kun olitte lapsellisia. Rämppämusiikkifestivaalit ovat olemassa juuri maaseudun nuorisoa varten, ja niillä liikkuu huumeita jos missä.

Mutta viis maaseudusta. Puhutaan 80-luvusta. Minä tiedänkin siitä jotain, koska olin silloin teini, tai nuori aikuinen. Niitä aikoja ei tosin ollenkaan haluaisi muistella. Se yhtenäiskulttuuri oli aivan helvetin syvältä ja poikittain, ja olen aivan saatanan iloinen että siitä paskasta on päästy eroon.

Ennen vanhaanko ei ollut homoja, tai he eivät olleet näkyviä? Höpöhöpö. 80-luvulla homous oli presiis yhtä näkyvää kuin nytkin. Oikeastaan vielä näkyvämpää, koska juuri silloin käytiin näkyviä kulttuuritaisteluita homoasiasta. Ainakin yhdessä silloisessa pornoläpyskässä oli omat homosivut (taisi olla Kalle). Seta-järjestö oli voimissaan ja julkaisi omaa mielipidelehteä. Avoimesti homot taiteilijat olivat julkisuudessa jo 80-luvun lopulla, esimerkiksi tanssija Tiina Lindfors. Kun nyt joku 90-luvulla syntynyt sälli tulee sönkkäämään, että homoja ei ennen vanhaan näkynyt, väite kuulostaa yhtä järjettömältä kuin, että 80-luvulla ei olisi ollut autoja, raitiovaunuja tai junia.

Tänään julkisuudessa näkyvät homot ovat pinnallista stailaaja- ja sisustusarkkitehtiporukkaa, joita tuntuvat kiinnostavan lähinnä muodit ja trendit. Silloin ennen vanhaan homojen lehdessä kirjoiteltiin älyllisesti, pohdittiin homon roolia yhteiskunnassa ja vertailtiin eri maiden homolainsäädäntöä. Siitäköhän tulee käsitys homoista jotenkin tavallista heterotallaajaa fiksumpana ja hienostuneempina ihmisinä? Tosin jo silloin keskustelijahomot muistuttelivat erityisesti, että homo voi olla kuka tahansa, myös lippalakkirekkakuski Pihtiputaalta, ja että julkisuuden homot intellektuellit (eli he itse) vääristivät kuvaa homoista.

80-luvulla myös oli siviilipalvelusmiehiä, eivät silloin kaikki armeijaan menneet. Joskus vuoden 2000 aikoihin siviilipalvelus oli vielä kiistelty asia ja sivarien haukkuminen oli tärkeämpi osa äärioikeistolaisuutta kuin rasismi (”maahanmuuttokriittisyys”). Tuolloin joku nuori sälli tuli sönkkäämään minulle, että 80-luvulla ei olisi ollut sivareita. Tämä oli tietysti hölynpölyä. 80-luvulla sivarit olivat samanlainen yleisen kissanhännänvedon kohde kuin maahanmuutto nykyään, ja silloin konservatiivitahot halusivat pidentää siviilipalvelusta (ja saivatkin tahtonsa läpi). Mutta 80-luvun alussa sivari oli jo olemassa ja lyhyempi kuin nyt, alle vuoden. Asepalvelus ja aseistakieltäytyminen olivat paljon katkerampia riidanaiheita kuin tänään, eikä sivari Halla-aholla olisi siihen aikaan ollut mitään asiaa äärioikeistolaisen liikkeen riveihin, saati johtajaksi. Luultavasti häntä ei olisi hyvällä katseltu edes valtavirran porvaripuolueissa. Itse asiassa yksi silloista sivariliikettä liikuttanut vaikutin oli samantyyppinen joukkomasokistinen uhriutuminen, joka nyt on luonteenomaista persuille ja rasisteille: yhyy kun meitä sorretaan.

Se persunuorten haikailema yhtenäiskulttuuri oli 80-luvulla rokki- ja bändikulttuuria, ei mitään kansantanhuja ja hanuria soittavia isäntiä (nuorisolle tiedoksi, että hanuri ei silloin ennen vanhaan tarkoittanut takapuolta, vaan harmonikkaa, haitaria eli kurttua). Tosin vielä pitkälle 90-luvulle äärikristilliset tahot paheksuivat rokkia, joten se sai tiettyä kapinallisuuden loistetta. Itse asiassahan suuri osa rokkikulttuuria vastaan esitetystä kritiikistä (kuulovauriot, päihteiden ihannointi) on aivan aiheellista, ja on ihan hel-ve-tin hyvä homma, että nykynuorisolla on muitakin harrastuksia. En muuten ole vakuuttunut siitäkään, että nuorten sallivammat asenteet huumeisiin olisivat lisänneet päihteiden käyttöä. Raittius ei nyt ole mitenkään niin epätavallista kuin minun aikanani, eikä se myöskään eristä nuorta entiseen tapaan seksuaalisuhteista. Jos saisin valita, olisin paljon mieluummin nuori nyt kuin kolmekymmentä vuotta sitten.

Entä sitten ne vielä varhaisemmat ajat? Persunuori väittää, että ennen vanhaan oli parempaa kulttuuria. Tarkoittaako hän kenties niitä liukuhihnalta tehtyjä Suomi-filmejä? En minäkään menisi sanomaan, että oman suomenkielisen populaarikulttuurin olemassaolo on sinänsä huono juttu, mutta pitää korostaa, että vanhat suomalaiset elokuvat olivat nimenomaan liukuhihnakamaa ja matalakulttuuria. Ne tehtiin pahvilavasteilla, kansallisjuomaa nautittiin kulisseissa melko ahnaasti ja tähdillä oli epämääräisiä naisia epämääräisissä hotelleissa (kun ensimmäisen kerran kuulin Esa Pakarinen seniorin kertovan radiossa seikkailuistaan noina aikoina, aran ja kristillissiveillä arvoilla kasvatetun pojan tukka aivan nousi pystyyn). Kannattaa muistaa että Masa Niemi, joka esitti Pätkää Pekka Puupää -elokuvissa, nautti viinaa todella rankasti ja teki itsemurhan, ja ainakin yksi Pakarisen kokoamista viihdeorkestereista hajosi ryypiskelyongelmiin.

Täältä katsoen näyttää siltä, että vanhojen hyvien aikojen suomalaiset olivat itse asiassa täysin hillittömiä juoppoja, jotka muistuttivat enemmän suomalaisen sotapropagandan kliseevenäläisiä kuin halutaankaan myöntää. Sotaakaan ei sodittu raittiuden voimin, vaan kaukopartiomiehet saivat sotilaslääkäreiltä viinaksia äreämmät tropit. Nythän tiedämme, että Suomen huumeongelma ei ole kuusikymmenluvun radikaalien eikä taistolaisten ajan peruja: kokaiinia vedeltiin kaksi-kolmikymmenluvulla kuin Kolumbiassa konsanaan, heroiinin käyttö taas räjähti käsiin sodanjälkeisenä aikana, koska sillä oli lääkitty sodassa haavoittuneiden tuskia (mikä ei toki väärinkäyttöä ollutkaan). Siihen aikaan tosin sotaveteraanit saivat aineensa laillista tietä ymmärtäväisiltä lääkäreiltä, jolloin sen saattoi ottaa pillereinä eikä tarvinnut tykittää likaisella ruiskulla.

Kaikkein huvittavinta tietysti oli persunuorten itku ”pakkoruotsista”. Silloin kun ”pakkoruotsia” ei ollut, ruotsin osaaminen kuului yläluokan – myös suomenkielisen ja suomenmielisen yläluokan – välttämättömiin taitoihin. Toisin sanoen alaluokan ”vapaus” olla osaamatta ruotsia tarkoitti, että herrat pitivät herrojen kielen itsellään. ”Pakkoruotsi” tuli peruskouluun persujen edeltäjäpuolueen, Suomen Maaseudun Puolueen eli vennamolaisten vaatimuksesta, koska heidän mielestään kansalla oli oikeus oppia herrojen (ja todennäköisen siirtotyömaan) kieli ja koska he pitivät esimerkiksi englannin osaamista turhuutena, luksustaitona. Päätellen siitä, että suomalaiset nykyään käyttävät englannin taitoaan salaliittoteorioiden lukemiseen netistä, vanhat vennamolaiset taisivat olla oikeammassa kuin tiesivätkään. Paljon suositeltavampaa olisi lukea (naurettavan halpoja) riikinruotsalaisia pokkareita.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail