Ministerinimityksistä

Sosiaali- ja terveysministeriksi nimitetään täti, joka suhtautuu ”kriittisesti” rokotuksiin.

Ulkoministeriksi alkaa – no, tietenkin Timo Soini.

Puolustusministeriksi ryhtyy mies, joka on vaatinut Karjalaa takaisin. Tosin hänen puolueensa piirissä on esitetty vaatimuksia Suomen liittämiseksi Venäjään, jotta Venäjän armeija voisi surmata hurrit, mamut ja homot. Ota tästä nyt sitten selvää.

Oikeus- ja työministerin virat yhdistetään, ilmeisesti siksi, että Perussuomalaisia arvostelleille (siitä tehdään tietenkin rikos) rakennetaan niitä pakkotyöleirejä. Sellaisiin voidaan saman tien panna työttömätkin harjoittamaan kuntouttavaa työtoimintaa, ts. palkatonta orjuutta. Oikeusministeriksi ei valitettavasti saatu ketään jengitatuoitua prätkäsälliä, vaikka se olisi ollut persujen yleisen tyylin mukaista. Olisihan se helkutin siistiä (not!), jos Suomessa olisi rikosrekisterillinen mies oikeusministerinä.

Tie- ja rautatieverkostoa parannetaan. Rautateillä kuljetetaan persujen arvostelijat leireille ja maanteitä pitkin Venäjän panssarit pääsevät suuria kaupunkejamme miehittämään, etteivät joudu ruhjomaan kepulaisten metsänomistajien tiluksia piloille.

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Vielä venäläismielisestä äärioikeistosta

Sofi Oksanen on viime ulostulollaan saanut venäläismielisen äärioikeiston tulemaan entistä selkeämmin kaapista ulos, erityisesti Timo Vihavaisen, jonka sympatioista toki ei ole ollut epäselvyyttä aiemminkaan. Oksanen herättää aggressioita yllättävillä tahoilla: olen minäkin nuorempana paheksunut Oksasta, mutta nyt kun olen julkaissut oman Itä-Eurooppa -romaanini iiriksi, voin myöntää, että ainoa motiivi moiseen oli kateus. Nykyään olen ihan tyytyväinen siihen, että Oksanen tekee sen, mitä minun ei tarvitse, eli vääntää rautalangasta kaikkien äärioikeiston paheksumien asioiden olevan juuri sitä länsimaista vapautta, jota oikeasti isänmaalliset kansalaiset haluavat puolustaa.

Vihavaisen ura sinänsä on opettavainen esimerkki siitä, miten äärioikeiston tavoitteet ovat muuttuneet vuosien varrella. Kutsun nyt Vihavaista äärioikeistolaiseksi, koska hän nykyisellään ei mielipiteiltään juurikaan eroa halla-aholaisista. Esimerkiksi se naurettava tapa leimata perussuomalaisten rasismin arvostelijat sananvapauden vihollisiksi on suoraan halla-aholaisten työkalupakista (tarkalleen samaa uhriutumiskikkaa käyttivät myös oikeat natsit Weimarin tasavallassa). Silloin kun Vihavainen ensimmäisen kerran sai osakseen näkyvyyttä joukkoviestimissä, aiheena oli hänen edelleenkin varsin suositeltava ja lukemisen väärti kirjansa Kansakunta rähmällään.

Kyseinen teos perustui länsimaiselle demokraattiselle maailmankuvalle ja oli oikeudenmukainenkin arvioidessaan kuvaamansa aikakauden toimijoita. Vihavainen esimerkiksi oli valmis jakamaan kehuja laitavasemmistolaisille Neuvostoliiton arvostelijoille, koska myönsi, että itänaapuria oli rohkeampaa paheksua sitä lähtökohtaisesti ymmärtävän poliittisen ryhmän sisältä. Vastaavasti hän ampui porvarillisia Neuvostoliiton myötäkarvailijoita raskaimmalla tykistöllä, koska juuri heidän olisi pitänyt tietää paremmin.

Minä taisin lukea kirjan aika tuoreeltaan, vaikka sen ilmestyessä koin itse olevani laitavasemmistoa, ja seuraamani vasemmistomedia paheksui sitä. Kansan Uutisissa oli erittelevämpi juttu, josta päättelin, ettei Vihavainen mikään ihan lattea oikeistopropagandisti ole. Päätoimittajana oli tuolloin Yrjö Rautio, joka muutenkin uskaltautui irtiottoihin tylsimmästä vasemmistodogmaattisuudesta ja joka päätyi irtisanoutumaan koko vasemmistolaisuudesta hyvin samantyyppisistä syistä kuin minäkin.

Ehkä Vihavainen ajautui nykyisen rasistisen äärioikeiston tukijaksi, koska hänet silloin ysärillä oltiin tarpeettoman kärkkäitä leimaamaan vaikkai natsiksi vain koska hän otti suomettumisen avoimesti esille. Kyllä minä ymmärrän sellaisen ”no vitut, ollaan sitten perkele äärioikeistolaisia kun sellaiseksi koko ajan haukutaan” -reaktion. Olisin saattanut harhautua sellaiseen tietyssä vaiheessa itsekin, jos äärioikeisto ei olisi vuosien mittaisella terrorillaan tehnyt selväksi olevansa pahempi vihollinen kuin typerinkään telaketjufeministi. Itse asiassa nuorena poikana aloin aivan vastaavalla tavalla kutsua itseäni vasemmistolaiseksi, koska minua 30-luvulla liberaaliporvareina kansansivistäjinä toimineiden isovanhempieni maailmankuvan omaksuttuani oli alettu haukkua kommariksi.

Viime vuosien poliittinen kehitys on myös osoittanut, että Suomi on pohjimmiltaan fasistinen maa (mihin tietysti on historialliset syynsä), me vain emme ole nähneet tätä, koska maan ilmapiiri oli niin liberaali ja valistunut niin pitkään. Kun joku – esimerkiksi Halla-aho kannattajineen – alkaa työstää tunnelmia nettipropagandalla fasistiseen suuntaan, suomalaiset järjestyvät luontonsa mukaisesti tottelevaiseen tappaja- ja kaasuttajariviin (siihen löytyy halukasta väkeä myös vihreiden joukosta).

Toisin sanoen jollain Vihavaisella ei todellisuudessa ole erityisen syvällistä käsitystä Ihmisoikeuksien julistuksesta eikä demokraattisista ja oikeusvaltiollisista periaatteista, eikä hän tajua miksi fasismi tai rasismi olisi ristiriidassa porvarillisuuden kanssa. Muistutan taas siitä verbaalisesta selkäsaunasta, joka koitui nuoren Kari Palosen osaksi, kun hän 70-luvulla Kokoomuksessa yritti kehitellä puolueelle porvarillisen liberalismin ideologiaa vastapainoksi stalinisteille. Hänet leimattiin kommunistiksi, koska Kokoomus ainakin tuolloin oli perusluonteeltaan äärioikeistolainen nationalistipuolue, joka vain esitti olevansa liberaalipuolue, koska poliittiset hyvät tavat sitä edellyttivät. Puolue ei osannut tulkita porvarillista liberalismia miksikään muuksi kuin ”kommunismiksi”.
Sen Vihavainen tietää, mitä hän vastustaa, ja se on sitä, mitä vasemmisto kulloinkin ajaa tai mikä on yleisessä tietoisuudessa leimautunut vasemmistolaiseksi. Kun esimerkiksi seksuaalinen sallivuus nähdään vasemmistolaisten asiana, Vihavainen ja hänen kaltaisensa tietysti vastustavat sitä. Ennen vanhaan esimerkiksi homoseksuaalisuuden hiljainen hyväksyminen oli pikemminkin yläluokan hienotunteisuutta, kun taas vasemmisto paheksui moista ”turmelusta” ääneen. Ruotsissa 1950-luvulla tapahtuneessa, kuningashuonetta sivunneessa homoskandaalissa, ns. Haijbyn jutussa, vasemmistoälyköt ottivat kirjailija Vilhelm Mobergia myöten homovastaisen kannan, koska ”kunkku on hintti” oli hyvä kansaan vetoava iskulause, kun haluttiin panna kuningashuone viralta.
Meilläkin vasemmisto vieläkin julistaa Mannerheimin olleen homo ja lottien huoria, vaikka samalla se saarnaa suu vaahdossa ettei seksuaalisessa aktiivisuudessa, homo- tai hetero-, sinänsä ole mitään paheksuttavaa. Jos vasemmiston seksiasenteita halutaan arvostella, sen voisi tehdä huomattavasti hauskemmin kuin heittämällä jotain latteaa hommaläppää siitä kuinka kulttuurimarxistit ovat syösseet maan siveettömään rappioon. Olenhan itse jo vuosia sitten irvaillut sille, että erilaiset feministit tai sellaisina esiintyvät paheksuvat pornossa esitettyjä seksuaalisia tekoja hirveänä naisen alistamisena ja samalla ihannoivat presiis samoja tekoja silloin kun ne pakataan pinkkeihin kansiin ja brändätään naisen ihaaaaaniksi fantasioiksi.
Tässä muuten avautuisi mehevä sauma jollekulle minua liikemiesasenteisemmalle kynäilijälle: myisi joukon pornojuttuja johonkin Jallukalleen tai Erotiikan Lolloon, kuorruttaisi sitten aivan samat tarinat tätimäisillä adjektiiveilla ja julkaisisi ne naispuolisella kirjailijanimellä naisten fantasioina. Täydestä menisi ja fyrkkaa tulisi himaan (hih) vasemmalta ja oikealta.
Mutta palataanpa pääasiaan. Olisi ollut kohtuullista olettaa Vihavaisen olleen tyytyväinen siihen, että Suomi ei joutunutkaan suolaksi Neuvostoliiton suureen taikinaan, vaan vapautui länsimaiseksi demokratiaksi, jossa saa olla vaikka ihan homona, jos siltä tuntuu. Vihavaisen omassakin kirjoittelussa kahdeksan-yhdeksänkymmenluvun vaihteessa on sellaisia optimistisia sävyjä, että häntä kannattaa siteerata tässä. Sitaatin olen nyysinyt niinkin paljon minua viisaamman miehen kuin Jussi Jalosen blogista, ja Jalosen mukaan se on vuodelta 1987.
”Huolimatta 1980-luvun puolivälin näkymiin sisältyvistä tähänastisen historian valossa arvioiden poikkeuksellisen ikävistä kehitysmahdollisuuksista ei huonojen vaihtoehtojen toteutumista voine pitää todennäköisempänä kuin hyvienkään. Aineellisen hyvinvoinnin, yhteiskunnallisen tasa-arvon ja muiden edellisten sukupolvien uneksimien hyvyyksien kannalta nykyinen aikakausi on vertaansa vailla. Itse asiassa nykyaika ensimmäistä kertaa historiassa saa ainakin rikkaiden pohjoisten maiden perspektiivistä katsoen yhä useampien mielessä kultakauden leiman, ajan, jonka veroista ei ole ollut eikä kenties enää ole tuleva.”

Itse asiassa voisin ilkeämielisenä miehenä tulkita tämänkin tietynlaiseksi itsetarkoitukselliseksi vasemmistolle tai ”edistyksellistölle” pottuilemiseksi. Kahdeksankymmenluvulla näet oli edistyksellistä olla depressioon asti pessimistinen. Se, joka halusi ärsyttää vasemmistolaissävyistä mielipideblokkia, saattoi kiusoitella sitä vain kertomalla, miten paljon paremmaksi elämä oli muuttunut. Nykyään, kuten Jalonenkin toteaa, juuri ne samat aineelliset ja arvolliset ”hyvyydet”, joita kasari-Vihavainen sitaatissa ylistää, ovat vanhuuttaan hapantuneen Vihavaisen mielestä rappiota ja ”länsimaiden tuhoa”, ja Suomi-kaunottaren pitää viipymättä saada venäläisen soltun neitseellisen pesemätön penis sisäänsä, jottei paha lesbo tai muslimi ehtisi ensin.

Mutta luetaanpa vielä Johan Bäckmanin kommentti Suomen perusteilla olevaan hallitukseen. Jos joku vielä epäili, että minä puhun omiani väittäessäni äärioikeiston ja tulevan hallituksen olevan venäläismielisiä, niin tässä on teille kannanotto suoraan hevosen suusta:

Suomen uusi konservatiivinen juntta on arvomaailmaltaan lähellä Venäjän politiikkaa ja varmasti parantaa suhteita Venäjään puhtaasti arvopohjalta. Suomenruotsalaisten päättäväinen karkotus hallituksesta merkitsee ovien avaamista pakkoruotsin poistamiselle ja venäläisten oikeuksien vahvistamiselle Suomessa. Demarien ja vassarien kaltaiset CIA-vetoiset värivallankumoukselliset ovat aina häirinneet Venäjän-suhteitamme. Sitä paitsi Soinin ja Sipilän Suomessa tuskin hyväksytään mitään homoliittolakiakaan.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Big Game

10407043_10153549841619156_3296820645094029458_nKymmenen vuotta sitten bloggasin tällä samaisella nimimerkillä ja kerroin käyneeni Oulussa ostamassa talouden toisen täysivaltaisen aikuisen kanssa Oulusta veneen. Mikäli Wanha Turistila olisi edelleen pystyssä, laittaisin tähän linkin, mutta kun ei ole, joudutte ronkkimaan välimuistejanne ja kokeilemaan onneanne, josko löytäisitte raportin itse; minä en nyt jaksa, koska olen puuduttanut persnahkaani autossa kuusitoista tuntia.

 
Kävin tänään (tai pikemminkin eilen, koska nyt eletään jo aikaa jälkeen keskiyön) nostalgiamatkalla Oulussa tuon samaisen täysivaltaisen aikuisen kanssa. Siellä mulkoilimme kuumeisin silmin hämärässä hallissa mitäpä muuta, kuin venettä. Samanlaista kuin kymmenen vuotta sitten.

Tällä erää paatti jäi kuitenkin Ouluun; edellisellä kerrallahan ajelimme sen rantoja pitkin vesiteitse Stadiin kolmen vuorokauden merimaratonilla. Tällä kertaa Pohjanlahti sattui olemaan umpijäässä, joten palasimme kotiin tyhjin käsin, koska emme sentään ole hankkimassa jäänmurtajaa.

(Paitsi että jäänmurtaja olisi kyllä aika äreä peli ja sellaisen ottaisin, mikäli ne penteleet eivät olisi niin hulvattoman kalliita. Purjehtisin sillä ristiin rastiin Itämerta kesät talvet ja olisin ihan että ”tööt, tööt, plebeijit!”)

Turisti
The bitch is back. Run!
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Tuhannen ihmisen uni

Tiedättehän sen Sandman-sarjiksen, The Dream of a Thousand Cats, jossa kissojen keskuudessa kulkee legenda siitä, että ennen oli toisin, kissat hallitsivat, ihmiset olivat orjia. Mutta sitten tuhat ihmistä uneksi saman unen omasta herruudestaan, ja roolit vaihtuivat. Kaikki voisi taas olla toisin, jos tuhat kissaa uneksisi jälleen asiat kohdalleen. Mikä tosin on lähes mahdottomuus, koska kissat.

Sitä mä vain, että kuinka moni on viime aikoina uneksinut, että jos se Putin vain katoais.

Pekonin profeetta
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Seppo

Rakas Seppo,

Sinä olet piittaamaton ja ammattitaidoton mulkku.

Tahtonet tietää miksi ajattelen sinusta näin?

Syynä vimmastumiseeni on taannoinen puhelinsoittosi minulle ja esittämäsi kutsu saapua haastatteluun koskien assistentin paikkaa, jota jokunen viikko takaperin johtamastasi liikeyrityksestä hain. Vaikutit puhelimessa asialliselta ja ystävälliseltä, joten odotin innolla haastattelua, jonka aikana, olen varma, olisin saanut sinut vakuutettua pätevyydestäni.

Valmistauduin haastatteluun tavallista huolellisemmin; tutustuin yhtiön tuotteisiin ja toimintaan. Panostin ulkoasuunikin hieman tavallista enemmän, koska halusin kunnioittaa sinun ammattitaitoasi myös ulkoisella olemuksellani.

Sinä saatanan kädetön paska et kuitenkaan tullut toimistollesi sovittuna päivänä, sovittuun aikaan. Et vastannut edes puhelimeen. Et soittanut takaisin, vaikka jätin vastaajaasi kaksi kohteliasta pyyntöä.

Seppo, haista vittu.

Sinä haaskasit minun aikaani ja loukkasit ammattitaitoani omalla kyvyttömyydelläsi, ylenkatsovalla asenteellasi ja piittaamattomuudellasi. Jos sinä olisit itse ammattilainen ja jos sinulla olisi edes auttavat tiedot ja taidot siitä, miten todelliset ammattilaiset liike-elämässä toimivat, sinä olisit ottanut puhelimen kouraasi ja lähminyt siihen oikeat numerot ja ilmoittanut minulle peruvasi haastattelun. Sen sijaan sinä vitun setämies vain jätit vastaamatta puheluuni ja piilouduit.

Et sinä mitään assistenttia tarvitse.

Sinä tarvitset perusteellisen tukkapöllyn.

Ystävällisin terveisin,

Turisti

Turisti
The bitch is back. Run!
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Viikon hauskat uutiset

Viikon hauskat uutiset ansaitsevat sarkastiset kommenttinsa, ja minähän olen poikkeuksellisen ilkeä mies, joten meikäläiseltähän tämä käy ja on käynyt ennenkin.

Rauni-Leena vaihtoi sfääriä. Uskoisitteko että kun Rauni-Leena Luukanen ensimmäisen kerran nousi kansakunnan kaapin päälle, hän teki sen arvostettuna kehitysmaissa avustustyötä tekevänä lääkärinä? Sellaisena hän pääsi Suomen Kuvalehden kanteenkin, ja meikäpikkupoika ajatteli, että siinä oli nyt sellainen sankaritäti joita isoäitikin oli minut opettanut ihailemaan. Tai santarkki, kuten naisasiamummoni asian ilmaisi – se oli suomalainen väännös Jeanne d’Arcista, jota hän käytti naisasiahenkisessä uudelleensanoituksessaan Porilaisten marssiin (saa santarkkeja myöskin nähdä Suomenmaa!). Kuten tiedämme, Rauski nimesi erään kirjansa Kuolemaa ei ole. Kuolema – jonka etunimi muuten on Pentti, uskokaa pois – otti tämän haasteena. Nyt Pena voi todeta, että Rauni-Leenaa ei ole, mutta Kuolema on. (Tähän pitäisi kai linkata Pieter Brueghelin maalaus Kuoleman riemuvoitto.)

Suomen pakolaiskiintiötä nostetaan muutamalla sadalla ihmisellä vuosittain. Halla-ahon ja kumppanien vuosia kestänyt sinnikäs ja pyyteetön työ ei siis ole jäänyt täysin ilman vaikutusta: tuttavapiirissäni maahanmuuttopolitiikkaan periaatteessa aika rajoittavastikin suhtautuvat ihmiset ilkkuivat asiasta halla-aholaisille.

Abdirahim Hussein sai sananvapauspalkinnon. Koko sana ja käsite ”sananvapaus” ovat nykyään niin äärioikeiston pilaamia, että tämäkin on oikein hyvä veto, sitä paitsi Abdirahim on mukava kaveri. Hommafoorumilla on kuulemma jo käynnissä hysteerinen raivokohtaus, koska sehän on niin vää-äää-äää-ääärin, että tummaihoisilla on sananvapaus.

Keskikalja kuohuttaa mieliä. Silloin kun kaljasta käydään keskustelua, on aina ehdottoman välttämätöntä, suorastaan lakisääteistä puhua ”mielten kuohuttamisesta”. Vanhana raittiusmiehenä tietenkään en piittaisi, vaikka kieltäisivät alkoholijuomat kokonaan ja antaisivat juopoille raippoja. Muuten olen sitä mieltä, että tämä ”irti mun viinoista ja varsinkin kaljoista” -asenne, jolla keppanapuolueen ehdotukseen on suhtauduttu, hämärtää näkyvistä ihan järkevät argumentit sen puolesta: ideana on tuoda keskikaljan tilalle kansanolut eli kakkosveroluokan olut. Tämä leimataan ”kaljan laimentamiseksi”.

Setä kertoo nyt teille yhden ikävän tosiasian: alkoholihaitat ovat aivan suorassa suhteessa siihen, kuinka paljon absoluuttista alkoholia kansa latkii. Kolmoskaljan korvautuminen arkikäytössä kakkoskaljalla merkitsisi siis oikeasti niiden haittojen huomattavaa vähenemistä. Toinen ikävä tosiasia on, että merkittävä osa alkoholin vaikutuksesta on plaseboa. Eli siis kun tottuneet kaljajuopot juovat kolmosen sijasta kakkosolutta, he tulevat siitä yhtä nopeasti humalaan kuin aiemmin kolmosesta, koska tietävät miltä humala tuntuu ja miten monesta pullosta kuuluu tulla humalaan. Tämä tottumuksen voima on luultavasti vahvempi kuin itse etanolimyrkky. Siksi on täysin realistista olettaa, että keskikaljoittelijoiden siirtyminen laajassa mitassa folköliin olisi heidän terveydelleen merkittävästi hyödyksi.

Sinänsä kyllä alkoholia tarvitaan tuntuvien vaikutusten aikaansaamiseksi vähemmän kuin luulisi. Väkijuomiin täysin tottumattomana huomaan itse jo yhden alkoholiannoksen (esimerkiksi kaljapullollisen) jälkeen, että motoriikkani ei enää toimi ihan yksi yhteen. Toisin sanoen jos känniin haluaa, niin siihen pääsee ihan riittävän hyvin folköl-vahvuisellakin kaljalla.

”Kaljan laimentamisen” paheksuttavuus ei ole hirveän uskottava argumentti, koska ne ns. olutharrastajien ihannoimat hienostuneet kulttuurioluet ovat järkiään keskiolutta vahvempia. Jo keskiolutta on paheksuttu ja paheksutaan laimennettuna kaljana.

Kulutuksen ohjaaminen folkölin suuntaan merkitsisi myös sitä, että kaupat joutuisivat pitämään saatavilla suurempaa valikoimaa kakkoskaljoja. Kumma kyllä tämä ei kenenkään mielestä merkitse valinnanvapauden lisääntymistä. Se paljon puhuttu vapaus tuntuukin merkitsevän ainoastaan aina vain vahvempia alkoholijuomia: jos ykköskalja eli löhjä poistuisi kokonaan markkinoilta, kukaan ei takuulla sanoisi valinnanvaran merkittävästi kaventuneen.

Mitä jos kaikki alkoholijuomat korvattaisiin väkevöidyllä pirtulla? Jengi saisi sitten sekoittaa sitä limppareihin ja muihin blandiksiin mielensä mukaan. Takuulla kukaan ei valittaisi, Kaikkihan saisivat juoda ihan just niin väkevää väkijuomaa kuin haluaisivat.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Oliko kliffaa?

10613145_10153308299094156_4353053315896337817_nOtetaanpa sellainen ISO9001-leimattu normikeskiviikko.

Jengi kytee elin otsikossa aamuruuhkassa; kaikkia vituttaa. Viikonloppuun saakka päästäkseen täytyy rämpiä läpi kolmen, enimmäkseen puuduttavan, työpäivän läpi. Pomo on todennäköisesti lyhytkatseinen, itsekeskeinen mulqvisti, joka toimii parhaimmillaankin vain työjarruna tekemiselle.

Mikrolounas maistuu aaltopahville ja ne onnekkaat, jotka pääsevät kanttiinin salaattipöydän ääreen, eivät ehkä tunnekaan oloaan kovin onnekkaaksi, kun tarjolla on viimeperjantaiset savumakrillit purkkipestolla uudeksi tuunattuna ja ylijäämämakaronit eilispäivän pastasta. Ja samaa saatanan salaattisuikaletta, kuin joka päivä viimeisen viiden vuoden ajan.

Iltapäivällä on joku tyhjänpäiväinen strategiapalaveri, jossa pomo mesoo viime kvartaalin kusista tulosta ja uhkaa kaikkia toimenpiteillä, jos ei ala, vittu, se työnteko ja tuloksen tekeminen maistua. Kahvi on halvinta private label -shittiä jota Ass-ryhmä maahan tuo.

Neljältä rynnätään iltapäiväruuhkan vapaavalintaisille erikoiskokeille, kuka millekin kaupungista poisvievälle valtatielle. Madellaan kävelyvauhtia tunti, jotta päästään lyömään oikea sorkka tulipellistä läpi konehuoneen puolelle loppumatkan viimeiselle kilometrille, kun on niin kauhea kiire, muka.

Ja sitten olen minä ja mun keskiviikko. Sain ajella tyhjällä tiellä, juuri huolletulla autolla, hyvässä talvikelissä halki puolen Suomen, kuunnella radiosta rytmimusiikkia ja laulaa mukana jälkeläiseni kanssa. Joroisissa juotiin munkkikahvit. Tirskuttiin kahdestaan keski-ikäiselle sarkahoususedälle, joka tiputti lusikkansa lattialle ja jonka pyllyvako näkyi, kun se kumartui sitä poimimaan. Ostettiin pussi vaahtokarkkeja ja pari pillimehua ja ohitettiin kolme rekkaa nelostiellä. Kerrottiin pieruvitsejä. Kotona rötkähdettiin sohvalle just sopivasti kello 16.00, kun monia muita rupesi justiin vituttamaan, että on vielä kaksi työvuoroa ennen viikonloppua.

Niin sitä mä vaan, että oliko kliffaa duunissa, plebeijit?

Turisti
The bitch is back. Run!
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Otsikko tähän – keksi jotain! venäjä! keksi!

DSCN0554

Katsoo Bansheen sheriffiä ja sitten Richie Kotzenia livenä tuubista. Tarkkailee lumisadetta (emme halua hautautua hankeen) ja muistelee erään Sillanpään värssyä missä rätäkkä on puhtaanvalkeaa ja aitoa suomivolinaa (hei meikämandoliinot!)  Kuvassa on piloille jäätynyt ilmalämpöpumppu, et takuuseen meni toi taannoin, tää on niin surullista, mutta buddhaluonto pyrki säilyttämään zeniläisen rauhallisuutensa keskustellessaan ns. ”toimijoiden” kanssa vikatilanteesta pari kuukautta. Ei ne perkeleet sähkölaskua maksa. Me yritämme säätää ja säästää. Pikakahvia ja keksejä.

Soitto pk-seudulta, et onko ne ryssät jo ylittäneet itärajan? En tiedä, kävin siellä muutama päivä sitten, rauhalliselta vaikutti ja ottivat hymynaamoin huonon kurssin ruplia vastikkeeksi polttoaineesta ja palveluksista.

(jos ne lymyilee vaalimaalla? joo,  ootko kuullu sen iki-kiannon runon:

uhtua on paha paikka

siellä hyytyy hymy

ryssät siellä ryllöttävät

kunnes nousee jymy

iiivana kai konttais kottiin

vaan ei auta lymy

nyt ne joutuu hornan mottiin

alkaa hirmu rymy)

Meniks oikein? Ei ollu kiva, ei. Tiedämmekö me varmasti enemmän pelkäävämme kuin vihaavamme itänaapuria? Se on tunne, sanon. Kiireisimmät ehtivät (varmaankin) sieltä päiväkahviseurulta nopeasti Porin peräaukkoon (jumala teitä siunatkoon herra Haavikko!) ja sieltä edelleen Pehmeän Leivän Maahan missä Kuningas Kaarle (The King) ottaa avosylin vastaan pelokkaat kantasuomalaiset. Päiväkahviseutulainen vittuuntuu hkl-tyyliseen sanailuuni (joo, on mulla ollu prolekortti). Hän on oikea kantasuomalainen, minun sukuni on pohjoissaksalaista heimoa. Tai jos tota vaihdettais puheenaihetta. Ei en aio lappiinkaan, en.

(mä haluaisin nähdä tän nimeomaan kuvina)

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Olen unessa useasti

Portaikko Louvresta

Mulla on pari paikkaa, joihin painajaisunista herättyäni yritän mennä. Tämä on kaunein niistä: portaikko Louvresta.

Ensimmäisen kerran kun tähän istahdin (joskus 90-luvun alussa) olin kiertänyt museota päivätolkulla taideähkyyn asti. Ällistynyt, kyllästynyt, ihastunut, innostunut. Tuntenut kamalasti kaikenlaista, oppinut valtavia määriä uusia asioita. Peilaillut teorioita vastakkain itse töiden äärellä, yrittänyt ymmärtää mikä vimma saa osan ihmiskunnasta vuosisadasta toiseen tuhlaamaan järjettömän pitkiä tunteja siankarvasiveltimen tai taltan kanssa. Kaikki oli niin liikaa.

Ja sitten astuin valkoiseen kiviportaikkoon, josta kaikki muut kaahasivat läpi formulavauhtia. Henkeä salpasi. Oli hiljaista, tyyntä ja kaikki se historia hidastui rauhalliseen tahtiin, ymmärrettävään. Istuin alas. Kuljetin kättä kuluneilla kivillä – osa laidan kivistä oli vielä tuolloin entisöimättä-  ja niiden rosoinen pinta ja rikkoontuneet kulmat tuntuivat aidommalta kuin mikään, mitä koko päivänä talossa olin nähnyt. Todellisemmalta.

Tänne menen kun on kaikki liikaa.

Ja viimeyönä joku paskapää oli kylvänyt mäkkäriroskia portaikkooni ja auktoriteettihahmot selvensivät siellä mulle asioitten ikävää tosilaitaa.

Dear Alitajunta: I hate you.

Ensimmäinen blogi tuli perustettua joskus vuonna 2003, mutta se on ajan saatoissa hävinnyt. Vanhin netissä edelleen livenä oleva blogi multa on Ihan kiva elämä, jota kirjoittelin aktiivisemmin vuodesta 2004 vuoteen 2010. On käynyt vähän samoin kuin kaikille muillekin wanhan kaartin ihmisille: ei oikein jaksa ei kykene ryhtymään ja keskustelu on siirtynyt pääasiallisesti Facebookiin. 

Olisikohan aika palata takaisin juurilleen?

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail