Otsikko tähän – keksi jotain! venäjä! keksi!

DSCN0554

Katsoo Bansheen sheriffiä ja sitten Richie Kotzenia livenä tuubista. Tarkkailee lumisadetta (emme halua hautautua hankeen) ja muistelee erään Sillanpään värssyä missä rätäkkä on puhtaanvalkeaa ja aitoa suomivolinaa (hei meikämandoliinot!)  Kuvassa on piloille jäätynyt ilmalämpöpumppu, et takuuseen meni toi taannoin, tää on niin surullista, mutta buddhaluonto pyrki säilyttämään zeniläisen rauhallisuutensa keskustellessaan ns. ”toimijoiden” kanssa vikatilanteesta pari kuukautta. Ei ne perkeleet sähkölaskua maksa. Me yritämme säätää ja säästää. Pikakahvia ja keksejä.

Soitto pk-seudulta, et onko ne ryssät jo ylittäneet itärajan? En tiedä, kävin siellä muutama päivä sitten, rauhalliselta vaikutti ja ottivat hymynaamoin huonon kurssin ruplia vastikkeeksi polttoaineesta ja palveluksista.

(jos ne lymyilee vaalimaalla? joo,  ootko kuullu sen iki-kiannon runon:

uhtua on paha paikka

siellä hyytyy hymy

ryssät siellä ryllöttävät

kunnes nousee jymy

iiivana kai konttais kottiin

vaan ei auta lymy

nyt ne joutuu hornan mottiin

alkaa hirmu rymy)

Meniks oikein? Ei ollu kiva, ei. Tiedämmekö me varmasti enemmän pelkäävämme kuin vihaavamme itänaapuria? Se on tunne, sanon. Kiireisimmät ehtivät (varmaankin) sieltä päiväkahviseurulta nopeasti Porin peräaukkoon (jumala teitä siunatkoon herra Haavikko!) ja sieltä edelleen Pehmeän Leivän Maahan missä Kuningas Kaarle (The King) ottaa avosylin vastaan pelokkaat kantasuomalaiset. Päiväkahviseutulainen vittuuntuu hkl-tyyliseen sanailuuni (joo, on mulla ollu prolekortti). Hän on oikea kantasuomalainen, minun sukuni on pohjoissaksalaista heimoa. Tai jos tota vaihdettais puheenaihetta. Ei en aio lappiinkaan, en.

(mä haluaisin nähdä tän nimeomaan kuvina)

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Kun harkitsin fasaanin murhaa

Kun kerran fasaanit tulivat täällä puheeksi, en malta olla kertomatta muistojani niiltä synkiltä ajoilta, kun asuin vielä Turun Ylioppilaskylässä ja nälkä ja kurjuus vaivasi alinomaa, koska vähät rahat menivät aina kirjoihin. Häätöuhka leijui aina vaatimattoman kämppykäiseni yllä, ja aina silloin tällöin oli sellaisia kausia, ettei ruokaakaan ollut. Silloin katse väistämättä kääntyi kohti kylän laitamilla pahaa aavistamatta kuljeskelevia fasaaneja.

Fasaanihan ei ole Suomen luonnossa kotonaan. Kuten kollega sanoi, sen on maahamme aikoinaan tuonut sokerihuurrostehtailija Karl Fazer joskus satakunta ajastaikaa sitten. Alkujaan se on keskiaasialainen lintu eli siis peräisin entisen Neuvostoliiton -staneista, mutta isot herrat ovat levittäneet sitä riistakseen suunnilleen koko maailmaan. Oletettavasti tämä tulokaslaji ei ole ollut täysin haitaton alkuperäiselle linnustolle – vastaavastihan tarhoilta levinneet minkit syrjäyttivät Suomesta kokonaan samassa ekologisessa lokerossa aiemmin yksinään köllötelleen vesikon.

Kun kerran herratkin, miksei sitten köyhä opiskelija pyytäisi nälkäänsä fasaaneja? Harmi kyllä siihen on syynsä, miksi riistalinnut kaadetaan matkan päästä torrakolla paukauttamalla. Ne nimittäin eivät ole mitenkään yhteistyöhaluisia, jos niiltä haluaa viedä nirrin, ja niillä on kyllä jaloissaan ja nokassaan hyvät aseet panna hanttiin. Ei, en minä sitä kokeillut, arvasin asian ilman käytännön yrityksiä. Tosin Ylioppilaskylän fasaanit ovat niin kesyjä ja ihmiseen tottuneita, että sellaiselta saisi käsistään kätevämpi murhamies varmaankin niskat nurin, jos malttaisi odottaa sen tulevan kyllin lähelle. Mutta vaikka en olekaan erityisen eläinrakas ihminen, minua hirvittäisi noin katalalla tavalla surmata luottavainen lintu. Pyssyä taas en osaa käyttää, eikähän sitä tietysti kaupunkiasutulla tienoolla paukutella saisikaan.

Kuitenkin nälkätaiteilija-aikojeni muistot fasaaneista saavat kysymään, eikö tuota täysin turhaa ylellisyyslintua voisi hyödyntää ihan oikeastikin ruokana. Sitähän syödään hienoissa ravintoloissakin. Kyllähän Helsingissäkin on ainakin kaneja metsästetty kaupunkioloissa, tosin lihat on syötetty Korkeasaaren petoeläimille. Fasaanien pyynti on ymmärtääkseni laillista syksystä keskitalvelle, ja ehkäpä niiden pyydystämiseen löytyisi sallittuja menetelmiä, jotka eivät aiheuttaisi sivulliselle ihmiskannalle merkittävää vaaraa – kai niitä jonkinlaisilla verkoilla saa metsästää?

Usein nimittäin fasaanimetsästys tapahtuu niin, että tarhattuja lintuja päästetään vapaaksi ja jahdataan sitten pitkin peltoja. Tämä ei ole reilua lintuja kohtaan eikä liioin maanviljelijöitäkään, joiden mailta tuollainen lauma tulee hakemaan turvapaikkaa ja ruokaa. Kaupunkifasaanien pyynti köyhien opiskelijoiden syötäväksi voisi olla paljonkin eettisempää ja yleishyödyllisempää toimintaa.

Linnun teurastaminen kotioloissa, varsinkin opiskelija-asunnossa, on toki vaikeaa, vaikka siihenkin löytyy apua ja oppia. Kirjastoissa on varmasti vielä keittokirjoja vanhoilta hyviltä ajoilta, kun ihmiset itse teurastivat siipikarjansa. Muistelen esimerkiksi klassisen Otavan suuren keittokirjan sisältäneen tarkat ohjeet lintujen tappamisesta ja paloittelemisesta. Ehkä ylioppilaskunnat voisivat järjestää tähän tarkoitukseen teurastustiloja, joissa reippaat nuoret pyyntimiehet ja -naiset sitten lahtaisivat lintusaaliinsa. Ja iloisesti porisisivat padoissa mehevät kanalintukeitot.

Toki fasaanien hermoillekäyvästä rääkynästä tällä tavalla ei pääsisi eroon. Pikemminkin jahtikuukausina meluhaitat olisivat puolta pahempia, kun ulkoilureiteiltä alinomaa kantautuisi lintujen kuolinhuutoja. Mutta opiskelijoiden nälänhätää fasaanijahdin luulisi ainakin kausiluontoisesti lievittävän.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Heinz Horst Harald apuun – eli miten sinusta tulee uskottava nettinatsi

Eräs kaverini valitteli Facebookissa sitä, että fasis…rasis…basis…noh, maahanmuuttokriittiset yrittävät jatkuvasti päästä valeprofiileillaan hänen kavereikseen. Aina siellä on jokin muka ulkomaalainen, jolla on vastaluotu profiili, vähän muotopuoli geneerisen ulkomaalainen nimi ja enemmän tai vähemmän kliseiset mielipiteet. Maahanmuuttokriitikoiden mielestähän heidän vihollisensa, ”mokuttajien”, kuuluisi ottaa kaverikseen mikä tahansa ulkomaanpelle, koska ”mokuttajat” rakastavat ulkomaalaisia kritiikittömästi.

Tämä temppu kaipaa vastaiskua. Vähän mietittyäni keksin sellaisen ja suosittelen sitä kaikille, jotka joutuvat kämyjen kamuilukähminnän kohteeksi sosiaalisessa mediassa. Annetaan heidän maistaa omaa lääkettään ja kyhätään profiili, jolla on nimenä esimerkiksi Heinz Horst Harald Müller. (Mietin ensin myös Helmutia, mutta siitä tulee liian keski-ikäinen ja valtiomiesmäinen vaikutelma.) H-alkuiset etunimet viittaavat tiedätte kyllä kehen ja ilmentävät perinnetietoisuutta – antoihan Goebbelskin lapsilleen samasta syystä H:lla alkavat nimet. Sukunimeksi laitetaan tietysti Müller tai Schmidt, koska maahanmuuttokriitikot eivät juuri tunne oikeita saksalaisia sukunimiä tätä enempää – heidän porukkansa antisemitistinen osasto epäilisi heti juutalaiseksi, jos sankarimme olisi vaikkapa Steinmetz tai Stellmacher, vaikka nämä ”kivenhakkaajaa” ja ”vaunuseppää” tarkoittavat sukunimet ovat tuiki tavallisia ja, heh, perusarjalaisia.

Sitten Heinzin profiiliin pitää saada kuvitusta. Netissä on varmasti joukoittain muskelinatseja, jotka esittelevät hakaristitatuointejaan. Ei kun kuvia varastamaan, sellaisia joissa naama ei näy. Profiilihan on joka tapauksessa tarkoitettu trollaamiseen. Profiilikuvaksi mäjäytetään joku historiasta tunnettu natsi hailaamaan, näinhän maahanmuuttokriitikot tekevät omissakin someprofiileissaan. Kukaan ei huomaa eroa. Jos löydät jostain kokovartalokuvan muskelimiehestä, joka pullistelee ja jonka housuissa näkyy mahtava möykky, sekin kannattaa hyödyntää. Se vetoaa kohdeyleisön varsin heikosti piilossa oleviin homoseksuaalisiin tunteisiin.

Profiilinatsiksi kannattaa ottaa joku todella pahamaineinen tappaja, esimerkiksi Oskar Dirlewanger tai Amon Göth. Kannattaa varoa, ettei sinne tule ketään korkean tason johtajaa kuten Goebbelsiä tai Göringiä. Tyypillisen maahanmuuttokriitikon perehtyneisyys Natsi-Saksan historiaan on pinnallista, mutta ei niin pinnallista. Skenessä oletetaan sinun tietävän johtajien lisäksi pahimmat murhaajat ja kaasuttajat ja valitsevan heidän joukosta ihanteesi. Tarvittaessa sinun tulee osata selittää miksi olet valinnut juuri tietyn natsiroiston esikuvaksesi. Ota selvää lempinatsisi yksityiselämästä, esimerkiksi seksuaalisista urotöistä, niin että voit selittää samastuvasi tiettyyn natsiin, koska hän oli panomiehiä kuten minäkin, höhhöröhhröhöröhöröhöh.

Missään nimessä ei saa osata saksaa korkkarisanastoa enempää. Panzer, Stuka ja Achtung ovat sallittuja sanoja, mutta edes sotilastermeillä ei pidä yrittää liikaa loistaa. Esimerkiksi puolitelavaunua ei pidä kutsua nimellä Halbkettenfahrzeug, vaan mieluummin half-track – englanninkielisten termien sotkeminen saksalaisiin on piireissä rutiinia. Sotilasarvot on kuitenkin osattava saksaksi, myös ja varsinkin ne SS:n sotilasarvot, mitä näitä nyt on Standartenführereitä ja Sturmbannführereitä.

Erilaisen militaria-aineiston esittely kuva-albumeissa on tietysti asiaankuuluvaa. Esimerkiksi kevyen kenttähaupitsin kuvan alle voi sitten kirjoittaa vaikkapa: Saksan Field Howitzer. Tällä vittu ryssää kaatu jatko sodasa. Kuten jo edellä mainitsin, englanninkielinen termi on aina katu-uskottava, parempi kuin oikea saksan sana (Feldhaubitze). Sitä paitsi haupitsia tarkoittava englannin sana Howitzer on ihan saksalaisen näköinenkin.

Tietenkin sinun pitää kerätä Facebook-sivullesi myös kuvia keskitysleireistä, joiden alle lisäät joko vihjauksia siitä, kuinka kaiken maailman liberaalit pitäisi panna tällaiseen kurilaitokseen tai sitten kuinka tämäkin kuva on kommunistivalehtelijoiden lavastama. Kohdeyleisölle on yksi ja sama, kumpaa kommentointilinjaa sovellat. Itse asiassa voit julkaista saman kuvan kahteen kertaan eri tyyppisillä kommenteilla. Kohdeyleisö ei näe siinä mitään kummallista. He kiihottavat itsensä kommenttisi alla lain rajat ylittävään keskusteluun ja järjestävät nopeasti aineistoa kymmeneen oikeudenkäyntiin, hyvä jollei seitsemään elinkautiseen. Huolehdi kuitenkin siitä, että oma aloituspuheenvuorosi ei ole laiton etkä itse kiihota mitään synnynnäistä ryhmää vastaan. ”Liberaalit” ja ”isänmaan petturit” ovat niin epämääräisiä ja subjektiivisesti määriteltyjä ryhmiä, että niitä vastaan kiihottaminen ei käytännössä ole laitonta (varsinkin jos muistutat, ettet tarkoita ”liberaaleilla” Liberaalit ry:n jäseniä, joilla voit samantien täsmentää olevan järkevä talous- ja maahanmuuttolinja).

Tämän jälkeen voit sitten pitää hauskaa maahanmuuttokriitikoiden kustannuksella aivan miten haluat. Selvästi laittomat puheenvuorot kannattaa kuvaruutukaapata talteen, niistä piisaa huvia pitkään jälkeen päin. Myös Soinia tai Halla-ahoa ylimaallisen erehtymättöminä olentoina jumaloivilla lausunnoilla on oma viihdearvonsa. Äläkä kuvittele, ettei sinne sellaisia kommentteja tulisi. Kyllä tulee.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Jakuton Stadissa

Kuva

Voisiko se olla fallisempi?Kävin tänään Isolla Kirkolla työhaastattelussa.

En selvästikään osaa olla passivoitunut, nenäänsä kaiveleva työtön oikein, vaikka vuosikaudet olen kuunnellut mediassa tärkeiden pukusetien länkytystä siitä, miten kaikki työttömät oikeasti vaan passivoituneina kaivelevat neniään. Ex-pomon allekirjoituksen muste ei liene ehtinyt edes kuivumaan irtisanomisilmoituksessa ja minä jo vedän jakkupukua niskaan ja päivitän raivolla ansioluetteloa esiteltäväksi.

Paitsi ettei minulla edes ole jakkupukua. Ei ole ollut vuosikausiin.

Näytän ihan keski-ikäiseltä sellainen päälläni. Enkä edes ole!

Tai korkeintaan ehkä vähän olen.

Mutta yritä siinä sitten olla kultaa ja timanttia pelkässä mekossa ja huivissa. Oli ihan alaston olo, vaikka sainkin ehkä narrattua haastattelijan jakkupukuineen puolelleni. On tosi vaikeaa olla särmä asiantuntija ilman jakkupukua ja väittää kirkkain silmin, että juu, 45K€ vuoteen ja vapaa autoetu riittääpi ehkä just mun hookooblöö-hankintoihin ja kytkypuhelimen kuukausilyhennyksiin.

Jos pääsen toiselle haistattelukierrokselle, niin täytyy ehkä se toimistorotan univormu hankkia.

Mutta paskat mä siitä autoedusta.

 

Turisti

The bitch is back. Run!

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail