Musta tulee isona valkoinen

Times Square, NYC

Times Square, NYC

Tämä kuva on yhdeksän vuotta vanha. Vuonna 2006 Times Square oli lähes samanlainen kuin nytkin.

Silloin, kuten joskus aikaisemminkin, ajattelin että minusta tulee isona jotain sellaista kuin kaikista muistakin – valkoinen.

Valkoinen oli hyvänä pidetty standardi, jota kunnioitettiin ja hyväksyttiin. Kaikki halusivat olla valkoisia ja valkoisten kavereita.

Mutta toisin kävi. Minusta tulikin punainen. Vaikka oli outoa olla punainen, ja vaikka punaisia ei ollut niin paljon.

Näin jälkeenpäin ajatellen, on hienoa olla punainen. Ja silti minulla on kavereita.

Seuraavaksi minun punani vain syvenee. Mikä on sinun värisi?

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

TRAGEDIA JA VÄÄRYYS

László Marton: Kiskirálylány

László Marton: Kiskirálylány

Kävin tuossa taannoin taas kerran henkisessä kotikaupungissani Budapestissa.

Paprikajauhe- ja kolbászvarastoja oli täydennettävä.

Helposti voisin kuvitella muuttavani joskus pysyvästi takaisin Pestin juutlaiskortteleihin. Sinne oli avattu syksyn aikana uusi ravintolakujakin. Kaksisataa metriä unkarilaista streetfoodia ja paikallisia viinejä.

Kamala tragedia on, ettei Suomesta saa kahdeksalla eurolla pullollista erinomaista punkkua ja ämpärillistä kunnollista gulassia.

Vääryyttä, perkele!

Turisti

The bitch is back. Run!

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Olen unessa useasti

Portaikko Louvresta

Mulla on pari paikkaa, joihin painajaisunista herättyäni yritän mennä. Tämä on kaunein niistä: portaikko Louvresta.

Ensimmäisen kerran kun tähän istahdin (joskus 90-luvun alussa) olin kiertänyt museota päivätolkulla taideähkyyn asti. Ällistynyt, kyllästynyt, ihastunut, innostunut. Tuntenut kamalasti kaikenlaista, oppinut valtavia määriä uusia asioita. Peilaillut teorioita vastakkain itse töiden äärellä, yrittänyt ymmärtää mikä vimma saa osan ihmiskunnasta vuosisadasta toiseen tuhlaamaan järjettömän pitkiä tunteja siankarvasiveltimen tai taltan kanssa. Kaikki oli niin liikaa.

Ja sitten astuin valkoiseen kiviportaikkoon, josta kaikki muut kaahasivat läpi formulavauhtia. Henkeä salpasi. Oli hiljaista, tyyntä ja kaikki se historia hidastui rauhalliseen tahtiin, ymmärrettävään. Istuin alas. Kuljetin kättä kuluneilla kivillä – osa laidan kivistä oli vielä tuolloin entisöimättä-  ja niiden rosoinen pinta ja rikkoontuneet kulmat tuntuivat aidommalta kuin mikään, mitä koko päivänä talossa olin nähnyt. Todellisemmalta.

Tänne menen kun on kaikki liikaa.

Ja viimeyönä joku paskapää oli kylvänyt mäkkäriroskia portaikkooni ja auktoriteettihahmot selvensivät siellä mulle asioitten ikävää tosilaitaa.

Dear Alitajunta: I hate you.

Ensimmäinen blogi tuli perustettua joskus vuonna 2003, mutta se on ajan saatoissa hävinnyt. Vanhin netissä edelleen livenä oleva blogi multa on Ihan kiva elämä, jota kirjoittelin aktiivisemmin vuodesta 2004 vuoteen 2010. On käynyt vähän samoin kuin kaikille muillekin wanhan kaartin ihmisille: ei oikein jaksa ei kykene ryhtymään ja keskustelu on siirtynyt pääasiallisesti Facebookiin. 

Olisikohan aika palata takaisin juurilleen?

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Miten puin ajatukseni tänään

Koska leipätyö (hah ja lol!) vie kaikki ajatus- ja kirjoitusvoimat, kannattaa viestiä asuvalinnoilla.

Päivän asun tärkein elementti tpaita

Tilattu amazon uk:sta. Yhdistetty harmaisiin kaapissa kutistuneisiin farkkuihin (ei näy kuvassa) ja mustaan neuletakkiin. Tukka pidetään sotkussa ja sormi linssin edessä.

Se joka tunnistaa mihin tv-sarjaan viitataan, kertokoon kommenteissa. Palkintoa en lupaa.

Ensi kerralla sitten jatkan tv-sarjoista, koska niiden ahmiminen on tässä elämänvaiheessa ns. se juttu.

Kohti viikonloppukoomaa!

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Sohjo

Meeeeh.Soisin, että talvella olisi pakkasta, koska pakkasella on skandinaavilla lämmin. Mutta kun on plussaa, räntä ja on sohjo ja vielä tuulee ihan kiusallaan, niin siinä jäätyy sielu ja ruumis. Ei auta villasukat, eikä yritykset kerrospukeutua. Hyytää vaan kaikesta panostuksesta huolimatta.

Ja kun sellaisesta ilmastosta raahaa itsensä vielä jäähallin vaihtopenkille seuraamaan jälkikasvunsa luisteluharjoituksia, niin on muuten kurjuus maksimoitu. Ei auta lämmin läikähdys sydämessä kupeittensa hedelmän horjahtelua seuratessa, kun persnahkaa jäytää ikijää.

Turisti

The bitch is back. Run!

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Jakuton Stadissa

Kuva

Voisiko se olla fallisempi?Kävin tänään Isolla Kirkolla työhaastattelussa.

En selvästikään osaa olla passivoitunut, nenäänsä kaiveleva työtön oikein, vaikka vuosikaudet olen kuunnellut mediassa tärkeiden pukusetien länkytystä siitä, miten kaikki työttömät oikeasti vaan passivoituneina kaivelevat neniään. Ex-pomon allekirjoituksen muste ei liene ehtinyt edes kuivumaan irtisanomisilmoituksessa ja minä jo vedän jakkupukua niskaan ja päivitän raivolla ansioluetteloa esiteltäväksi.

Paitsi ettei minulla edes ole jakkupukua. Ei ole ollut vuosikausiin.

Näytän ihan keski-ikäiseltä sellainen päälläni. Enkä edes ole!

Tai korkeintaan ehkä vähän olen.

Mutta yritä siinä sitten olla kultaa ja timanttia pelkässä mekossa ja huivissa. Oli ihan alaston olo, vaikka sainkin ehkä narrattua haastattelijan jakkupukuineen puolelleni. On tosi vaikeaa olla särmä asiantuntija ilman jakkupukua ja väittää kirkkain silmin, että juu, 45K€ vuoteen ja vapaa autoetu riittääpi ehkä just mun hookooblöö-hankintoihin ja kytkypuhelimen kuukausilyhennyksiin.

Jos pääsen toiselle haistattelukierrokselle, niin täytyy ehkä se toimistorotan univormu hankkia.

Mutta paskat mä siitä autoedusta.

 

Turisti

The bitch is back. Run!

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail